Pidä hyvää huolta nuoresta työntekijästäsi

Mielipide|Yhteiskunta

13.6.202306:00

Kolumni

Eija Mansikkamäki

Tuloloukku, työttömyysloukku, kannustinloukku.

Kesätyö, kausityö, pätkätyö, keikkatyö.

Nämä kaikki voivat koskea nuoria työntekijöitä eli heitä, jotka ovat tänä kesänä ensi kertaa työelämässä. (Onnea heille, jotka ovat, sillä vaikka työpaikkoja on kuuleman mukaan paljon auki ja tekijäpula valtava, hakija ja tekijä eivät siltikään aina kohtaa.)

Nuoren ensimmäinen käsitys työelämästä syntyy jo siitä, kuinka hänen työpaikkahakemukseensa vastataan vai vastataanko yhtään mitään, mutta varsinkin ensimmäisen työpäivän tai ainakin ensimmäisen työpaikan jälkeen. Kuinka otettiin vastaan, opastettiin, vastattiin pulmatilanteissa, vinkattiin lisää tekemistä, annettiin palautetta virheistä ja sanottiin lopulta näkemiin?

Kotona tuota kaikkea onkin jo nähty ja koettu, mutta vieraiden kanssa uudessa ympäristössä pienenkin kehun tai moitteen saaminen voi olla nuorelle oikeasti mullistavaa. Ensi- ja loppuvaikutelma eivät ole yhdentekeviä, kun Suomi potee yhtä ankarammaksi käyvää tekijäpulaa. Mieti siis, kuinka kohtelet arvokasta työntekijääsi.

Työntekijä on sinulle arvokas, kun saat hänet toimimaan yrityksesi tarpeiden ja arvojen mukaan ja siksi, että tekijöistä on oikeasti tulossa pulaa. Siksi juuri sinun kohdallesi osuneesta uudesta ja innokkaasta työelämään tulijasta kannattaa iloita. Teille voi syntyä pitkä suhde. Minä aloitin MT:n kesätoimittajana tasan 30 vuotta sitten, eikä lehti sen kummemmin kuin minäkään arvannut, että kuljemme näin pitkän polun yhdessä.

Nuori näkee työn ja ammatit eri lailla kuin pitkään työtä tehnyt vanhempi. Olenkin neuvonut nuoria kysymään kiinnostavan näköistä työtä tekeviltä aikuisilta, minkä koulutuksen nämä ovat aikanaan hankkineet. Vastaus voi yllättää, sillä moni tekee aivan eri työtä kuin alunperin ajatteli. Tunnen esimerkiksi sairaanhoitaja–kiinteistövälittäjän ja itse olen ravitsemustietelijä–uutistoimittaja. Onneksi työelämä joustaa.

Olen myös neuvonut miettimään, kiinnostavatko perinteiset lähiammatit vai kenties etätyö palmun alla. Tässä vastaus todella yllätti, sillä peruskoulun päättänyt tyttäreni ilmoitti, että haluaa ”sellaisen työpaikan kuin sinulla äiti oli ennen”: kahvikone, kokoushuone, huumoria, kivoja kavereita ja koko porukka aina koolla. Ei enää ikinä etäkoulua tai -työtä, virkkoi hän, ja työskentelee kesän hienossa ravintolassa.

Työnantajajärjestö EK:n puheenjohtaja Harri Broman puhuu tässä lehdessä jopa puolesta miljoonasta tuloloukussa olevasta eli ihmisistä, joiden ei kannata aloittaa tai lisätä työntekoaan erilaisten tukien vuoksi. Heistä mahdollisimman harvan soisi olevan haasteita tai vieraita ihmisiä pelkäävä nuori.

Tai sellainen, joka aidosti hyötyisi henkisesti, sosiaalisesti ja fyysisesti siitä, että saisi olla osa työyhteisöä ja kokea onnistumista ja tarpeellisuutta. Kaikkien työkyky, osaaminen tai kielitaito eivät riitä kokopäivätyöhön, mutta heille pitäisi tarjota mahdollisuuksia, kuten nuorillekin.

Siinäkin viisaat, reilut ja halutut työnantajat punnitaan. Ja ehkä tuleva hallitus.