Muutaman ruis-lyhteen tähden

Saara Cantell kiinnostui Ahvenanmaan noitavainoista elokuvaa tehdessään niin paljon, että kirjoitti aiheesta myös tietokirjan. Jarkko Sirkiä 

Muutamasta varastetusta ruislyhteestä lähti liikkeelle vuonna 1666 tapahtumasarja, jonka aikana Ahvenanmaalla seitsemän naista menetti henkensä.

Kuullessaan noitavainoista yli kymmenen vuotta sitten elokuvaohjaaja Saara Cantell vaikuttui ja ajatteli, että Ahvenanmaan tapahtumat tarjoavat hyvät puitteet elokuvalle.

Cantell lähestyi tarinanalkiollaan käsikirjoittaja Leena Virtasta ja Tulen morsian -elokuva lähti muotoutumaan.

Elokuvassa on noudatettu oikeiden tapahtumien kulkua, mutta Cantell ja Virtanen ovat rakentaneet siihen lisäksi oman tarinansa syyllisyydestä, katumuksesta ja sovituksesta.

Päähenkilöt Anna (Tuulia Eloranta), Elias (Lauri Tanskanen) ja muutamat muut ovat fiktiivisiä, kun taas noitia jahtaava kihlakunnan tuomari Nils Psilander (Magnus Krepper) on oikeasti ollut olemassa. Myös useat noitina teloitettujen naisten kohtalot perustuvat tositapahtumiin.

Elokuvan päähenkilö Anna on oma-aloitteinen aktiivinen nuori nainen. Juuri tällaisen henkilön Cantell halusi, älykkään nuoren naisen, joka ei ole uhri.

”Samoihin aikoihin, kun tätä kehittelin, olin välillä vähän ärsyyntynyt, miten stereotyyppisiä kapeita nuoria naisia näkee elokuvissa”, Cantell kertoo. Annaa ei vietellä, vaan päinvastoin, hän itse viettelee naimisissa olevan Eliaksen.

Laajemmin elokuvassa käsitellään yhteisöllisyyttä. ”Elokuva kertoo kyvystämme pahaan ja hyvään, mutta minun mielestäni se kertoo eniten ehkä siitä, miten me olemme yhteisön jäseniä”, Cantell sanoo. ”Meillä on vahva tarve kuulua yhteisöön ja yhteen.”

Yhteisöön kuulumisessa saattaa olla myös nurjat puolensa. ”Meillä on taipumus siihen, että voimme vahvistaa ryhmäidentiteettiä valitsemalla ulkopuoliseksi jonkun.”

Historian saatossa pahuutta on kerta toisensa jälkeen nähty milloin missäkin ihmisryhmässä. 1600-luvun Ruotsi-Suomessa se kanavoitiin noitiin, jotka tuomittiin liitosta paholaisen kanssa.

Tuohon aikaan oli hyvin tyypillistä ulkoistaa ongelmat. ”Jos lehmä ei lypsänyt, niin se oli helposti naapurin vika”, Virtanen kertoo.

Virtanen kiinnostui käsikirjoitusta tehdessään noitavainoista niin paljon, että häneltä ilmestyi tietokirja Ahvenanmaan noitavainojen oikeudenkäynneistä vuonna 2013. Hämmästyttävää kyllä, lähteitä tapahtumista on säilynyt näihin päiviin saakka.

Koskettavimpana Virtasen mieleen jäi se, kuinka viisaasti lähes varmaan kuolemaan tuomitut naiset käyttäytyivät äärimmäisellä pelon hetkellä. ”Heiltä vaadittiin ilmiantoja kidutuksella, jollei muuten. He ilmiantoivat vain niitä naisia, jotka oli jo ilmiannettu.”

Ahvenanmaan tapahtumien jälkeen noitavainot käynnistyivät toden teolla mantereella. Vuosina 1660–1680 Ruotsissa teloitettiin noin neljäsataa ihmistä.

Cantell näkee, että suuri teema, pahan siirtäminen pois itsestä, on edelleen ajankohtainen. ”Kyllä minusta tänä päivänä on valitettavan yleistä, kuinka vihapuheet ja rasismi leviävät”, hän sanoo.

”Miten helposti demonisoidaan joku ryhmä, eikä enää nähdäkään heitä ihmisinä”.

Tulen morsiamen ensi-ilta 9.9.