Vertaistukea liitoskunnille
Kävin Kiikoisissa järjestetyssä tilaisuudessa, jossa pohdittiin miten kuntaliitoksesta Sastamalaan ollaan toivuttu ja miten liitossopimuksen lupaukset on täytetty.
Samojen asioiden kanssa painii tällä hetkellä kymmeniä entisiä pikkukuntia. Monissa liitoskunnissa oma identiteetti on viety, kunnan nimi tai vaakuna on muuttunut, kadunnimiä vaihdettu ja jopa vanhoja postitoimipaikkojen nimiä harmonisoitu.
Koska rahaa pitää säästää, liitoskunnilla on alituinen huoli palveluiden säilymisestä.
Kyse on sen luokan kriisistä, että se näkyy usein eripurana ja kanavoituu jopa vihaksi uutta kuntaa tai emäkuntaa kohtaan.
Yleensä kriiseihin tarjotaan jälkihoitoa tai vertaistukea. Koska sama prosessi on käyty jo monissa liitoskunnissa läpi, ihmettelen miksei kukaan toimija ole ottanut asiakseen kerätä liitoskunnilta parhaita käytänteitä ja kerätä vertaistukiverkostoa uusille liitoskunnille ja -kuntalaisille.
Vertaistukitoiminnassa on tärkeätä korostaa, että mikään tietty toimintamalli ei ole se ainoa oikea, vaan ajatus on tarjota erilaisia ratkaisumalleja, joista kukin liitoskunta ja sen aktiivitoimijat voisivat rakentaa oman mallinsa – ovathan erilaiset kolmannen sektorin toimijat kuten yrittäjäjärjestöt ja kotiseutu- tai kyläyhdistykset tyypillisesti avainasemassa niissä kunnissa, joissa on parhaiten toivuttu kuntaliitoksista. Hyvän tukiverkoston tulisikin kattaa erilaisia ratkaisuja ja ulottua ympäri Suomen.
Tällainen verkosto voisi olla myös avainasemassa kansallisen lainsäädännön uudistamisessa siihen suuntaan, että koko maa voidaan pitää asuttuna.
Innovatiiviset ratkaisut törmäävät liian usein pykäliin. Mikäli lainsäädännössä on näiden etenemistä jarruttavia puutteita tai rajoituksia, muutoksia voisi ajaa leveämmillä hartioilla.
Tero Ahlqvist
eduskuntavaaliehdokas (ps.)
Pälkäne
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
