Naismetsänhoitajan konservatiivinen kapina
Laivakokin pesti on työhistoriani se palanen, josta on riittänyt jälkeenpäin eniten puheenaihetta.25.2.201901:00
Metsäalan miehinen imago ei rohkaise naisia kouluttautumaan alalle, uutisoitiin vastikään (MT 15.2.).
Väite pitää varmasti paikkansa, mitä tulee metsäkoneenkuljettaja- tai metsuriopiskelijoihin. Ammattikorkeakoulujen metsätalousinsinööriopiskelijoiden sukupuolijakauma on jo tasaisempi, ja yliopistoissa metsäalaa opiskelevista kutakuinkin puolet on naisia.
Imago on yksi asia, joka vaikuttaa metsäalan sukupuolijakaumaan.
Toinen on se, että miehillä nyt vain on keskimäärin enemmän kiinnostusta touhuta koneiden parissa – koneillahan metsätöitä nykyään tehdään, eli fyysiset voimat eivät ammatinvalintaa ratkaise.
Sinisten puheenjohtaja Timo Soini kirjoitti vieraskolumnissaan (MT 8.2.) vaistoavansa "nuorten naisten konservatiivista kapinaa". En ole varma, mihin kaikkeen hän viittasi, enkä tunnustaudu sinisten kannattajaksi.
Nyt seuraa kuitenkin vähän konservatiivista kapinointia.
Tasa-arvoa peräänkuuluttavassa keskustelussa tuntuu usein unohtuvan, että tiettyyn sukupuoleen liittyy tiettyjä luonteenpiirteitä huomattavasti useammin kuin toiseen sukupuoleen.
Esimerkiksi perhevapaat jakautuvat epätasaisesti siksi, että valtaosa naisista haluaa olla kotona vauvan kanssa ainakin vuoden. Siitä taas seuraa sukupuolten välistä epätasa-arvoa mahdollisuuksissa saada vakituinen työ, palkankorotuksia tai edetä uralla, eikä se tietenkään ole reilua.
Toisaalta niin pitkään kuin valinta on aidosti äidin ja isän yhdessä tekemä, naisia ei pitäisi pakottaa vauvanhoidosta töihin. Jos miehellä ei ole aitoa kiinnostusta olla koti-isänä, hän kyllä keksii keinon livetä siitä. Rohkaista ja kannustaa miehiä toki voi perhevapaisiin.
Samoin on turha olettaa, että metsäkoneenkuljettajien enemmistö olisi koskaan naisia. Metsäalan imago siis säilyy miehisenä. Siitä huolimatta ovien pitää olla auki kummallekin sukupuolelle.
Alan imagon muuttamista tärkeämpää on rohkaista nuoria tekemään sitä, mikä heille oikeasti on tärkeää.
Hallaa miesvaltaiselle alalle hakeutumiselle tekee, jos nainen arvelee törmäävänsä siellä näennäisen viattomaan tytöttelyyn tai astetta vakavampaan sukupuoliseen häirintään. Perinteisesti miespomon alaisuudessa työskennelleen voi olla vaikea sulattaa, jos töitä alkaa johtaa nainen ja vieläpä työntekijää itseään nuorempi.
Itse en ole naismetsänhoitajia koskeviin ennakkoluuloihin pahemmin törmännyt, mutta olenkin työskennellyt paikoissa, joissa naisiin on totuttu.
Työpaikan ainoa nainen olen ollut vain kerran. Opiskeluaikojen kesätyö metsäyhtiössä johti laivakokin pestiin.
Vajaan viikon mittaisen komennuksen aikana selvisi, että jauhelihakastikkeen valmistustaidoissani oli puutteita. Epäonnisen kokkailun lisäksi pääsin matkustamaan Saimaan kanavan edestakaisin, kun haimme työntöproomulla puukuorman Viipurista. Erittäin mielenkiintoinen reissu!
Miesten joukossa ainoana naisena oleminen ja äijäjuttujen kuunteleminen saattavat tuntua epämiellyttävältä – toisten jutut ovat limaisempia kuin toisten – mutta sekin on jossain määrin tottumiskysymys.
Laivakokin pesti on kuitenkin työhistoriani se palanen, josta on riittänyt jälkeenpäin eniten puheenaihetta. Ei se tosin ihan perinteisintä metsäalan työtä ole.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
