Ihminen on lajina sekasyöjä

Ihminen on lajimääritelmänsä mukaan hyvin lähellä sian ravintokäyttäytymistä. Sikaa pidetään viisaana eläimenä.

Ihmisen ravinnon monipuolisuus on sen vahvuus. Kaikki ruoka kelpaa ja ruuansulatus hoitelee hulluimmatkin nielemänsä, muuttaen sen tarpeelliseksi käyttövoimaksi.

Ihminen on myös siitä kummallinen, että se pysyy elossa äärimmäisen vähällä ravinnolla. Keskitysleireiltä henkiin jääneet ihmiset ovat myöhemmin eläneet vanhoiksi, vaikka leirillä saatu ravintomäärä ei ollut missään suhteessa normaalina pidettävään.

Evoluutiossa ihmisen väitetään ylipäätään alkaneen kehittyä älyltään ylivoimaiseksi, isoaivoiseksi, syömällä lihaa.

Lihansyöntiä on jatkettu myöhemminkin, vaikka ihmisen aivojen järkevyyden lisääntyminen näyttää joiltakin osin pahasti pysähtyneen. Kuitenkin tuntuu kummalliselta, että lihan syönnistä tehdään tätä vauhtia paheksuttavaa, alkeellista toimintaa.

Lihaa saa tulevaisuudessa vain tiskin alta. Lihalle ollaan laatimassa suoranaista kieltolakia. Suomen halutaan olevan tässä asiassa etunenässä.

Voiko evoluutio mennä toiseen suuntaan, takaisinpäin? Tuleeko ihmisestä kasvisyöjänä taas pieniaivoinen eläin?