Perikuntamökki on jo syntyessään susi

Mielipide

28.6.201902:00

Kolumni

Stina Haaso

Oi muistatteko sen ajan, kun kesällä mentiin isovanhempien mökille ja siellä oli serkusten kesken aina niin ihanaa? Uitiin, saunottiin, paistettiin räiskäleitä ja nautittiin kesästä – yhdessä.

Kuulostaa kultaiselta lapsuu­delta. Voisihan se olla niin aina, pohtii mökin tulevaisuutta suunnitteleva vanhempi sukulainen. Ja päättää testamentata mökin noille suloisille pilteille.

Onhan järkevää tehdä perintöverosuunnittelua, jakaa kustannuksia ja remontti­vastuuta. Harvempi nykyaikana haluaa viettää koko kesää mökillä, joten mökin käyttöajan jakaminenkin on järkevää.

Iäkkäälle isovanhemmalle ei kenties tule testamenttia tai lahjakirjaa valmistellessa mieleen, että parinkymmenen vuoden päästä tilanne on toinen:

Lapsenlapset ovat tahoillaan löytäneet kumppaneita, joilla on myös sanansa sanottavana perheen vapaa-ajan vietossa. Kun joku porukasta asuu vaikkapa ulkomailla eikä koskaan osallistu mökin ikäviin huoltotoimiin, ja joku toinen ei halua laittaa latiakaan ylläpitoon, soppa alkaa olla valmis. Yksin huussia joka syksy tyhjentävä osakas saa mittansa täyteen.

Perikuntamökistä on vaikea päästä edes eroon. Mökin tunnearvo on huomattavasti suurempi kuin sen reaaliarvo. Jos yksikin porukasta kieltäytyy myymästä tai tekee myynti­prosessin vaikeaksi poskettomalla hintapyynnillä, luvassa on vuosien projekti. Kiinteistövälittäjätkin osaavat kiertää riitaiset perikunnat kaukaa.

Perikuntamökki on kenties kaunis ajatus, mutta syntyessään jo susi.

Tällä hetkellä mökkimarkkinoilla on muutenkin myyjän kannalta kovat ajat. Tunne­arvon saa heittää romukoppaan ensimmäisenä, kun mökin myyntiä harkitsee.

Ihan ensimmäisenä mieti, mitä siitä olisit itse valmis maksamaan. Älä mieti, paljonko olet siihen rahaa vuosien varrella upottanut. Äläkä kuvit­tele, että se olisi ollut sijoitus mihinkään muuhun kuin omaan hyvinvointiin.

Pitää olla varsin erikois­laatuinen poikkeustapaus, että mökki olisi tänä päivänä hyvä sijoitus, jonka arvo olisi vieläpä noussut.

Aiemmin viikolla julkaistu Säästöpankkiryhmän mökki­kysely kertoi karua kieltä tämänhetkisestä mökkikaupan markkinatilanteesta. Nyt eletään ostajien markkinoilla.

Ostajaa kiinnostaa paitsi sijainti niin myös ranta, sähkö ja vesi sekä tie perille.

Kuivan maan mökeille tai saarimökeille ottajia on vähän. Tosin, jos hinta on kohdallaan eli riittävän alhaalla, niillekin ottajia löytyy.

Omarantaiset kohteet kiinnostavat, mutta niidenkin hinnat ovat laskeneet.

Kiinnostava ilmiö mökki­markkinoilla on paluu luonnon äärelle. Kun 2000-luvun alussa vannottiin ympärivuotisuuden nimiin ja uusien vapaa-ajan asuntojen neliömäärät kasvoivat, nyt myös ulkohuussillinen vedetön mökki löytää ostajia.

Talvikuukaudet kylmillään kestävä kiinteistö on paitsi taloudellinen ratkaisu niin myös ympäristötietoisen mökkeilijän valinta.

Mökkimarkkinoilla on näky­vissä samankaltainen paluu realismiin kuin ympärivuotisessa asumisessa. Nyt ei enää haaveilla valtavista neliömääristä.

Pienikin riittää, jos petipaikkoja on riittävästi. Tärkeämpää ovat terassit, kesäkeittiö ja yhdessäolon mahdollisuudet ulkona.

Olen seurannut mökkimarkkinoita MT:n Mökkiläisen tuottajana vuodesta 2003 ja yhtä asiaa olen alkanut pohtia: millainen taloudellinen pommi odottaa niillä tuhansilla 2000- luvun alun jälkeen rakennetuilla kakkoskodeilla, joille on tehty täydet vesi- ja viemärijärjestelmät. Putkiremontti on niilläkin jonain päivänä edessä.