Monenlaista meininkiä

Navajo-terapeutti Ari Kuivalainen hoitaa kehoa ja mieltä rummutuksella. 

Intiaanimusiikki soi ja suitsukkeet tuoksuvat hämärretyssä huoneessa. Makaan hoitopöydällä, ja navajo-terapeutti Ari Kuivalainen, tilan isännän Juha Pyykön siskon mies, rummuttaa kehoni päällä nahkasta ja puusta valmistettua rumpua. Hän on kertonut, että se soi eri tavalla tulehtuneissa kohdissa, ja toden totta – kipeää polvea kihelmöi ja rummun ääni kuulostaa polven kohdalla erilaiselta.

Ari kertoo, että rummun aiheuttamat väreet laittavat kehon nesteet liikkeelle. Rummutusta seuraa lämmittävien suitsukkeiden kuljettaminen kehon yli ja lopuksi kehon painelu, joka on paljon perinteistä hierontaa kevyempää.

”Hoito perustuu täydelliseen rentoutumiseen”, Ari sanoo ja on ainakin minun kohdallani oikeassa. Navajo-terapian jälkeen olo on kuin makeiden unien jälkeen.

Olen ratsastanut maastossa vain muutamia kertoja, joten nouseminen lihaksikkaan quarter-hevosen selkään jännittää. Juha neuvoo kuitenkin luottamaan siihen, että rauhalliset hevoset kulkevat maastossa peräkkäin, vaikken itse osaisi mitään.

Lännensatulassa on mukava ja rento istua, ja maisemat pohjoiskarjalaisessa metsässä ovat lumoavat. Ajantaju katoaa äkkiä.

Wili-ruuna aistii ratsastajan kokemattomuuden ja käyttää tilaisuuden hyväkseen hamutakseen joka välissä ruohoa ja lehtiä. Loppuratsastuksesta Juhan vinkki – pohkeet napakasti hevosen kylkiin – alkaa jo tepsiä.

Tomahawk-kirves tuntuu käteen yllättävän painavalta ja mahdottomalta tähdätä. Se pitäisi kuitenkin saada pyörähtämään kerran ja osumaan muutaman metrin päässä olevaan puutauluun. Juha neuvoo tarttumaan napakasti varren tyveen, venyttämään käden suorana taakse, tuijottamaan keskelle maalitaulua – ja nakkaamaan tomahawkin napakasti maaliin.

Kirves pyörähtää muutaman kerran ilmassa, ja heitto jää lyhyeksi. Toinen yritys menee vinoksi ja kolmas on mahalasku.

”Tämä on tahtolaji”, Juha kannustaa ja käskee jättämään pois turhat vartalonkeinautukset ja keilausaskeleet.

Lopulta seitsemäs heitto onnistuu ja kirves pyörähtää maalitauluun. Se vaati vain tahtoa.

Chippewassa voi testata myös muun muassa metsurinkirveen ja hevosenkengän heittoa, cowboy-ruoskan käsittelyä, lassoamista, jousiammuntaa ja ammuntaa winchester-ilmakiväärillä, melomista intiaanikanootilla sekä käsintehdyillä pohjoisamerikkalaisilla lumikengillä kävelyä. Cowboy-lajeista järjestetään myös moniotteluita.

Iida Riekko