
Muutakin kuin mööpeleitä
Myrkyn Mööpelihallissa menneisyys ja nykyisyys kohtaavat. Perinteikäs huonekaluliike aikoo selvitä historiansa hankalimmasta ajasta eteläpohjalaisella sisulla.
Karijoen Myrkyn kylällä, Tiukantiellä kulkee liikennettä harvakseltaan. Lunta raivaavan traktorin kuljettaja tervehtii reippaasti tuntematonta vastaantulijaa.
Keskellä maaseutua sijaitseva Myrkyn Mööpelihalli on pysäyttävä näky. Yli sata metriä pitkän huonekalumyymälän edessä seisoo lättähatun vaunu, jonka kyljessä lukee ”nyt se sitten myrkyn lykkäs”.
Siihen on helppo yhtyä, sillä mööpelihalli on mykistävä kokemus.
Yli 50 vuotta toiminut Mööpelihalli on Myrkyn kylän maamerkki ja ainoa kauppaliike. Vuosien saatossa posti, pankki ja ruokakaupat ovat sulkeneet ovensa. Viime vuonna lakkautettiin kyläkoulu.
”Nykyisin ei kulje edes yhtä myymäläautoa, vaikka nyt sitä eniten tarvittaisiin”, Mööpelihallin omistaja Jari Käkelä, 50, harmittelee.
Oi kulta-aikoja
Kiertävänä huonekalukauppiaana vuonna 1957 huonekalumyynnin aloittanut Jarin isä Antti Käkelä laajensi mööpelihallin nykyisiin mittoihin vuonna 1971.
Jari Käkelä muistaa, miten isä käveli puukepin kanssa ja iski merkin siihen kohtaan, mihin hallin päätyseinä tulisi. Paikalla olijat taivastelivat, että eihän kukaan hullu rakentaisi niin isoa hallia. Sisukkaana yrittäjänä ja värikkäänä persoonana tunnettu Antti Käkelä ei moisista puheista perustanut, vaan käynnisti rakennustyöt.
Valmistuessaan 1 200 neliön mööpelihallissa toimi myös huonekalutehdas. Parhaimpina vuosina töissä oli parikymmentä henkeä. Maaseutu kukoisti ja kauppa kävi. Autot pörräsivät ympäri Suomea myyden huonekaluja ovelta ovelle.
Se oli suomalaisen huonekaluteollisuuden kulta-aikaa.
Mööpelihalli sai valtakunnallista huomiota myös siksi, että sen pitkällä suoralla harjoitteli talvisin muun muassa pikamatkojen entinen Suomen ennätysjuoksija Antti Rajamäki.
Mööpelihallin värikäs historia on tallentunut seinällä oleviin lehtileikkeisiin ja valokuviin. Hannu Karpokin näkyy käyneen vierailulla.
Merta edemmäs
Jari Käkelän edesmennyt Antti-isä perusti huonekaluliikkeitä myös Ruotsiin ja Norjaan.
Päästyään armeijasta vuonna 1983 Käkelä muutti Tukholmaan ja alkoi toimia Finn-Möbler-liikkeen myymäläpäällikkönä. Huonekaluliike sijaitsi Skärholmenin ostoskeskuksessa, joka oli aikansa suurin Pohjoismaissa.
”Se oli rankkaa ja opettavaista aikaa. Liike sijaitsi ruuhkaisella paikalla ja varkaita riitti. Melkein joka aamu sai siivota lasinsiruja soffakaluston päältä.”
Käkelä muistaa, että kauppaa oli tehtävä hartiavoimin, sillä 4 000 neliön myymälässä oli todella kova vuokra.
”Parhaimpina aikoina myimme yhdestä myymälästä esimerkiksi luksussänkyjä enemmän kuin koko OBS-ketju, jolla oli kymmeniä liikkeitä Ruotsissa”, Käkelä muistelee nostalgisena.
Ruotsin-vuosien ikimuistoisiin hetkiin lukeutuu tennislegenda Björn Borgin ostosvierailu.
”Björn Borg käveli ympäri myymälää ja osoitteli sormellaan, että tuo ja tuo ja tuo. Lähetin lisää myyjiä hänen peräänsä, jotta saimme kaikki tilaukset ylös. Hän osti uuden talonsa kaikki huonekalut yhdellä kertaa.”
Lakeuden kaipuu oli kuitenkin kova.
Antti Käkelän kuoltua vuonna 1994 Jari Käkelä palasi perheensä kanssa Etelä-Pohjanmaalle ja otti vastuun Myrkyn Mööpelihallista veljensä Juhan kanssa.
Rompetta moneen lähtöön
Käkelän mukaan huonekalukauppa etenee sykleissä. Joskus myydään enemmän sänkyjä, toisinaan kirjahyllyjä tai sohvakalustoja.
Vaikka kuluttajat arvostavat laatua ja suomalaista alkuperää, usein ostohetkellä ratkaisee kuitenkin hinta. Ulkomainen huonekalu on useimmiten halvempi vaihtoehto.
Vuodet ovat koulineet Käkelästä kovan kauppamiehen. Kokemuksen ansiosta hän pystyy päättelemään, minkä tyylisiä huonekaluja kullekin asiakkaille kannattaa kaupitella.
”Jos asiakkaana on pariskunta, 90-prosenttisesti nainen tekee lopullisen ostopäätöksen. Myyjän kannattaa olla naisen puolella”, Käkelä myhäilee.
Myrkyn Mööpelihalli ei kuulu mihinkään huonekaluketjuun. Pääosa myytävistä huonekaluista on kotimaisten valmistajien uustuotantoa. Käkelä hankkii ne pääosin suoraan eteläpohjalaisilta huonekaluvalmistajilta. Myynnissä on myös käytettyjä huonekaluja huokeaan hintaan.
”Jos viemme uuden sohvakaluston asiakkaalle, auto tuo yleensä kaksi käytettyä takaisin.”
Lisäksi myynnissä on valtavasti erilaista sisustustavaraa, kuten mattoja, peilejä ja valaisimia.
Hallin perältä löytyy historiallista talonpoikaistavaraa: öljylamppuja, rukkeja, hevosenlänkiä ja puisia astiastoja. Myynnissä on ikivanhoja putkiradioita, televisioita ja vanhoja rahoja. Kirpputoripuoli pursuu tuhatmäärin tavaraa lastenvaunuista moottoripyörään ja vanhoihin kenkiin ja vaatteisiin. Rompetta on ties millä mitalla.
”Kaikki myydään, mikä irtoaa seinästä ja seinätkin myydään, jos niistä maksetaan tarpeeksi”, Käkelä nauraa.
Pitkä perinne päättyy
Käkelän suvussa on tehty huonekalukauppaa kolmessa sukupolvessa, mutta perinne ei tule jatkumaan neljänteen. Käkelän mukaan alalla ei ole tulevaisuutta. Hän haluaa kolmelle lapselleen varmemman toimeentulon.
”Kaikki kollegat, joiden kanssa olen jutellut, ovat valitelleet huonoa aikaa. Huonekalualalla menee nyt huonommin kuin koskaan. Jopa 1990-luvun lamavuosina kauppa kävi paremmin. Monet tehtaat ja myymälät ovat joutuneet lopettamaan, ja sama tahti jatkuu.”
Toisin kuin ennen, nykyisin saattaa olla päiviä, jolloin mööpelihallissa ei synny yhtäkään kauppaa.
”Mutta pakko se on jatkaa, koska tässä iässä ei alan vaihto tule kysymykseen. Tätä hallia on vaikea saada myytyä tai vuokrattua. Tosin hiljattain eräs asiakas ehdotti, että paa halli täyteen minkkiä”, Käkelä nauraa.
Mööpelihalli sijaitsee kaukana taajamakeskustoista ja vilkasliikenteisistä maanteistä. Lisäksi yritys määrättiin poistamaan mainoskyltit valtateiden 8 ja 67 varsilta.
Käkelä ei ole katunut, että palasi yrittäjäksi periferian keskelle. Lapset ovat saaneet varttua rauhallisessa maalaisympäristössä.
”Jos olisin perustanut liikkeen Etelä-Suomeen, olisin todennäköisesti tehnyt konkurssin. Täällä maalla voi sitkutella, koska menot ovat niin pienet. Tässä pärjää jotenkin, kun ei pane leivän päälle voita ja vaimolla on töitä. Mulla on sellainen pojan luonne, etten voi luovuttaa. Aion kitkuttaa eläkepäiville saakka.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat



