Lukijalta: Hiilipäästöt ovat taajamissa, eivät luonnossa
Suomen luonto on yksiselitteisesti hiilinielu koko kasvukauden ajan, toukokuulta lokakuulle, kirjoittaa Seppo Vuokko. ”Hiiltä sitovat yhtä lailla metsät, pellot, suot, järvet – koko luonto.”
Kasvavaa metsää. Kuvituskuva. Kuva: Jaana KankaanpääMinua on viime aikoina ihmetyttänyt suuresti yksi asia hiilidioksidikeskusteluissa. Sekä satelliittimittausten että Havaijin suoraan ilmakehästä tehtyjen mittausten perusteella ilmakehän hiilidioksidipitoisuus alkaa laskea heti, kun kesä eli yhteyttämiskausi alkaa boreaalisessa vyöhykkeessä. Silti Suomen metsät on julistettu hiilidioksidin lähteeksi.
Miten on mahdollista, että Siperian, Ruotsin ja Pohjois-Amerikan metsät sitovat hiiltä, mutta Suomen metsät suoltavat sitä ilmakehään?
On järjetöntä, että hiilen sidonta mitataan eri maissa eri tavoin. Suomessa mukaan otetaan metsät ja ojitetut suot, mutta ei luonnontilaisia soita eikä vesistöjä. Arviot tehdään mallilaskentoina, joissa vielä poistetaan muun muassa hakatun puun määrä, mutta ei lasketa hyödyksi tuotteisiin sitoutunutta hiiltä. Laskelmissa pitäisi olla maan koko pinta-ala, eivät pelkästään metsät.
Ainoa mahdollinen ja oikeudenmukainen keino olisi satelliittimittaukset, jotka kohtelevat kaikkia maita samalla tavalla.
Suomen luonto on yksiselitteisesti hiilinielu koko kasvukauden ajan, toukokuulta lokakuulle. Hiiltä sitovat yhtä lailla metsät, pellot, suot, järvet – koko luonto. Luonnossa lahoamisessa vapautuva hiili kiertää ja sitoutuu takaisin ekosysteemiin. Tässä prosessissa vapautuu myös happi, jota riittää kaupunkilaisillekin.
Ilmaston lämpenemisen aiheuttavat ihmisten toimista syntyvät päästöt, ei luonnossa kiertävä hiili. Sellaiset uutiset kuin 23.5., ”Metsämaan päästöt kasvoivat viime vuonna”, ovat harhautusta, jonka tarkoitus on suunnata huomio pois pääasiasta, todellisista päästölähteistä.
Hiiltä eivät sido asfaltoidut ja rakennetut alat. Kaupungit, taajamat, teollisuus- ja liikennealueet ovat pelkkiä päästölähteitä.
Päähuomio pitäisikin kiinnittää päästöjen rajoittamiseen eikä sidontaan. Hiilensidonnan määrään voi vaikuttaa hyvin rajallisesti.
Olisi toki yksi keino, jolla voidaan olennaisesti lisätä hiilen sidontaa: lannoitetaan Suomen järvet ja Itämeri, niin kyllä hiilen sidonta kasvaa! Kun kesällä syntynyt runsas levämassa laskeutuu pohjalle, se myös valtaosin pysyy siellä. Osa typestä ja fosforista vapautuu ja ylläpitää voimakasta hiilensidontaa useita vuosia niin, ettei lisälannoitusta tarvita joka vuosi.
Vihreä liike voi vapaasti ottaa tämän ohjelmaansa.
Seppo Vuokko
tietokirjailija
Savitaipale
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
