Anne-Marin haitari soi iloa kaamokseen

Kaamosjazz soi 30. kerran Tankavaaran ja Saariselän maisemissa soiva Kaamosjazz on EU:n pohjoisin ja yksi Suomen vanhimmista jazzfestivaaleista. Tänä vuonna 30 vuotta täyttävä Kaamosjazz pidetään 25–28. marraskuuta. Jazzia kuullaan 13 konsertissa yhdentoista kokoonpanon myötä. www.kaamosjazz.fi 

Mielipide

17.11.201015:00

Kolumni

Mia Palokallio

Kaamos ja jazz ovat harmonikkavirtuoosi Anne-Mari Kanniaisen mielestä mainio yhdistelmä. ”Tykkään kaamoksesta, se tekee pimeästä intiimejä tilanteita, kun ihmiset hakeutuvat toistensa lähelle”, hän kuvaa suloisesti hymyillen.

Kaamos, jazz ja Anne-Mari Kanniainen kohtaavat marraskuun lopulla Tankavaaralla ja Saariselällä. ”Kaamosjazzissa on mahtava tunnelma. Se ei ole niin kaupallinen tapahtuma, henki syntyy vilpittömästi musiikista ja yhdessäolosta. Jazz on marginaalien musiikkia, niinpä Kaamosjazziin tulevat ihmiset, jotka tosissaan tykkäävät siitä.”

Musiikki on iso osa Anne-Mari Kanniaisen elämää. Niin on ollut aina, jo ennen Anne-Marin syntymää. ”Äiti on laulanut paljon jo silloin kun odotti mua. Kaksivuotiaana minäkin lauloin kovasti lastenlauluja.”

Soitto tuli pian laulun perään. ”Meillä oli sähköurut ja aina, kun olin pahalla päällä, menin soittamaan. Olin heti tyytyväinen, kun sain räplätä urkuja.”

”Nelivuotiaana olisin halunnut viulun, mutta sitten isän eno toi meille haitarin. Soitin sitä äidin sylissä. Se oli lapselle mielenkiintoinen soitin, kun siinä on niin paljon liikkuvia osia”, Anne-Mari virnistää.

Pian tuleva taituri halusi oman haitarin. Vanhemmat sopivat kauppiaan kanssa kahden kuukauden koeajasta, joka tietenkin osoittautui tarpeettomaksi.

Ensimmäinen opettaja löytyi kotiseudulta Ylikiimingissä. Sitten Anne-Mari alkoi käydä myös Rovaniemellä Seppo Leinon opissa. Sinne hän matkasi yksitoista vuotta kaksi kertaa kuukaudessa 220 kilometriä yhteen suuntaan. Yhdeksänvuotiaana lisäksi tulivat viikoittaiset reissut Oulun konservatorioon. ”Kasvoin kiinni haitariin”, Anne-Mari hymyilee.

”Äiti on perhepäivähoitaja ja meillä oli aina talo täynnä lapsia ja kaikki lelut jaettava. Haitari oli mun oma juttu. Elämä alkoi pyöriä haitarin ympärillä.”

Käännekohta nuorelle muusikolle oli Kultaisen harmonikan voitto 21-vuotiaana vuonna 2005. Anne-Mari opiskeli tuolloin harmonikan rakennusta ja korjausta Ikaalisissa. Opinnot jäivät voiton myötä kesken, mutta on niistä ollut hyötyä. ”Vaikken osaa rakentaa harmonikkaa, on hyvä tietää, mitä harmonikka on syönyt, pystyn avaamaan ja katsomaan sisälle.”

Voiton jälkeen harmonikka on vienyt nuorta naista. Keikkaa on riittänyt kissanristiäisistä kirkkokonsertteihin. Matkan varrelle mahtuu niin klassista, tanssimusiikkia kuin kansanmusiikkiakin. ”Olen koko ajan soittanut erilaisia juttuja, tykkään tehdä monenlaista. Ranskassa opiskellessa mukaan tarttui musette-musiikkityyli.”

Anne-Mari on ollut harmonikkansa kanssa sirkuksenkin matkassa. ”Se oli tosi mielenkiintoista. Rankkaa, mutta aika meni nopeasti, hyvä fiilis siitä jäi.”

Marraskuun alussa Anne-Mari kiersi Pohjanmaata Lyyran All stars -yhtyeen mukana Kalevala-esityksen kanssa.

Jazz on kuitenkin ihan erityinen juttu. ”Pienestä asti olen tykännyt bluesista ja jazzista. Jazz kolahti lopullisesti 16-vuotiaana, kun kävin Kaustisen kansamusiikkijuhlilla ja tapasin rumpali Rune Leskisen. Rune kannusti mukaan jameihin ja niin tutustuin muihinkin pelimanneihin, jotka soittavat jatsahtavaa.”

Nyt Anne-Mari opiskelee Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastossa, mutta saa tunteja myös jazzosaston puolelta, missä opettaa ”maailman paras opettaja Petri Puolitaival.”

Anne-Mari on ollut mukana myös monessa jazzkokoonpanossa, levyttänytkin muun muassa Harri Saksalan ja Antero Prihan orkesterin kanssa. ”Mulla on ollut hyvä onni, kun olen saanut soittaa paljon hyvien jazzmuusikoiden kanssa”, hän myhäilee.

Marraskuun lopussa Kaamosjazzissa Anne-Mari Kanniaisen triossa soittavat basisti Erik Siikasaari ja rumpali Rune Leskinen. Anne-Mari odottaa tapahtumaa kovasti. ”Siellä on hirveän ajaton fiilis. Ulkona on puhdasta, valkeaa lunta ja sisällä soi hyvä musiikki; vastaavaa tunnelmaa ei ole missään.”