Ilmastosankarit vauhdissa

Nimeltä mainitsematon ammattimetsuri istuttaa taas tänään lähemmäs 2 000 puuntainta. Uransa aikana hän tulee istuttamaan yli 100 000 uutta puuta, kuten moni hänen kollegansa. Samaan aikaan mediassa hehkutetaan julkisuuden henkilöä, joka pelastaa ilmastoa istuttamalla kymmenen puuta.

Suomalainen perusmetsänomistaja lähtee raivaussahan kanssa taimikkoon. Hänelle on tärkeää hoitaa metsänsä niin, että hänen lapsensa ja lapsenlapsensa voivat aikanaan korjata satoa. Aivan kuten hänkin on tehnyt. Toinen suomalainen metsänomistaja laskee, että seuraavan kymmenen vuoden aikana hän saa 15 prosentin koron hakkaamalla nyt tukkipuuston pois. Se mitä kymmenen vuoden jälkeen tapahtuu, on yhdentekevää. Hän on sankari, koska ei avohakkaa.

Suomessa tehdään sellua maailman puhtaimmalla teknologialla. Siihen ei kuulemma kuitenkaan riitä puut, vaikka niitä on koko ajan enemmän ja enemmän. Vessapaperin makuun päässeet kehittyvien maiden kansalaiset tuskin luopuvat tästä pehmeästä ylellisyystuotteesta, joten heidän savusumuiseen arkeensa tulee vääjäämättä tätäkin tuotetta valmistavia laitoksia, jos tuonti sakkaa. Ongelma kuitenkin poistuu silloin Suomesta, joten ilmasto pelastuu.

Suomalaisen perusmetsänomistajan omaisuus kiinnostaa yhtäkkiä kaikkia, ja kaikki haluavat siitä osansa. Sen sijaan, että kiiteltäisiin metsureita, metsänomistajia ja metsäalan organisaatioita mahtavista puuvaroistamme, heitä syytetään vääräoppisesta metsänhoidosta. Sujuvasti unohdetaan, että juuri sillä metsänhoidolla Suomessa todella on puuta enemmän kuin koskaan aiemmin. Osakesalkuissamme sen sijaan saa olla vaikka kuinka paljon taivaalle hiiltä tupruttavia yrityksiä. Ketään ei kiinnosta. Laput silmillä on mukavaa kulkea.

Lapsillekin täytyy muistuttaa, että kohta maapallo tuhoutuu, koska ilmasto muuttuu. Harmi vaan, että pienimmät eivät osaa hahmottaa, kumpi tulee aiemmin, miljardin yön päästä vai huominen. Mutta ei hätää, Yle varmaan järjestää psykologiapua jatkossakin.

Voisiko Seppo Ilmarinen takoa meille sammon? Sellaisen, jolla rahoitettaisiin metsäteollisuuden ja metsätalouden jättämät aukot Suomen kansantaloudessa. Joku kanadalainen kaivosyhtiö voi varmaan louhia sammolle kolon kallioon sopivalla lehmänkaupalla. Samalla voisi louhia sitä Salmisaaren luolastossa sijaitsevaa "hiilinielua" vähän isommaksi, jotta venäläinen luonnontuote mahtuu paremmin sisään.

Muutosta parempaan odotellessa, voidaan vaikka lentää Thaimaahan pesemään norsuja.

Kirjoittaja on Mhy Mänty-Saimaan toiminnanjohtaja, joka arvostaa tutkittua tietoa ja on allerginen politikoinnille.

Sujuvasti unohdetaan, että juuri sillä metsänhoidolla Suomessa todella on puuta enemmän kuin koskaan aiemmin.