Suurperheen äiti nauttii arjen pyörittämisestä

Niskasilla on aamupäivisin rauhallista, kun isot lapset ovat koulussa ja mies töissä. Aamupäivällä Elisa Niskanen syö yhdessä Sofian ja Saagan kanssa. 

Pellillinen lihapullia kypsyy kätevästi yhdelle aterialle. 

Kotityöt sujuvat Elisalta tarvittaessa vaikka vain toisella kädellä. 

Tällä viikolla on Saran 9-vuotiskaverisynttärit. Suunnitelma on valmiina. 

Limingassa asuvilla Niskasilla on hiljainen aamupäivä. Saaga, 2, vielä hieroo unisia silmiään, ja Sofia, 6, istuu nätisti vieressä sohvalla. Isommat viisi lasta ovat koulussa ja esikoinen, abiturientti Paulus, nukkuu vielä pihamökissä.

Elisa Niskanen, 39, pyörittää kotiäitinä kymmenen hengen taloutta. Ja nauttii.

”Olen sataprosenttinen kotiäiti, mulla on asennetta tähän. Jo 18 vuotta kotiäitinä oloa takana. Olen lapsiin erikoistunut lähihoitaja, niin varmasti osaan hoitaa lapsia sitten, kun on aika siirtyä työelämään”, Elisa vakuuttaa.

Kun oulunsalolainen kaupunkilaistyttö Elisa 19-vuotiaana aloitti yhteisen taipaleen ylivieskalaisen maatilan pojan Antin kanssa, niin silloin oli paineita. ”Antin äiti oli aina tehnyt hyvää kotiruokaa, ja minun ei ollut tarvinnut tehdä ruokaa ikinä. Mutta opettelin.”

Lapset ovat syntyneet tasaisesti 2–4 vuoden välein. Kotihoidontukea Elisa saa pienimmistä tytöistä noin 300 euroa kuukaudessa. Se ei Elisasta ole paljon verrattuna siihen, että hän olisi hoidattanut kaikki lapset yhteiskunnalla ja käynyt itse päiväkodissa töissä.

Ostoslista on ehdoton, kun Elisa lähtee pari kertaa viikossa kauppaan. Hän ostaa kaikki ruuat Limingan Halpa-hallista. Vieressä olisi S-market, josta saisi bonukset, mutta Elisasta Halpa-hallissa on mukavampi asioida.

”Se on monesti melkoinen maraton, kun hikisenä pakkaan ostoksia ensin kassalla ja sitten autoon. Neljä, viisi isoa kestokassillista kaksi kertaa viikossa.”

Jos ostoslista on unohtunut pöydälle, Elisa pyytää lapsia lähettämään siitä kuvan whatsupilla.

Kaupasta ostetaan lähes kaikki, mutta joskus Elisa hakee leipomon myymälästä leipää ja Antti käy lasten kanssa syksyisin marjassa. Elisa laskee, että heidän perheensä ruokamenot ovat 1 300–1 400 euroa kuukaudessa.

Elisa leipoo itse kaikki makeat leivonnaiset ja sämpylät. ”Ennen saatoin leipoa kaksi päivää putkeen pakastimen täyteen. Nykyisin leivon pienempiä määriä kerralla ja pullaa, kun viimeinen pullapussi lähtee pakastimesta.”

Perhe syö tavallista perusruokaa. Elisa valmistaa päivässä yhden lämpimän aterian. Valmisruokia hän käyttää joskus – siivouspäivänä saattaa olla ranskalaisia ja nakkeja ja joskus lasten mieliksi kalapuikkoja.

Perjantaisin on karkkipäivä. Jokainen saa kaksi euroa, jonka kaikki lapset käyttävät makeisiin. ”Ite oon niin kova karkinsyöjä, että joskus pitää olla lakossa. Parhaimmillaan lakko kesti puolitoista vuotta”, Elisa tunnustaa.

Jäätelöä menee kerralla pari litraa, jos koko perhe on jakamassa.

Kaikki pitävät myös pikaruuasta. Naapurissa on hampurilaisravintola, josta haetaan jotain ehkä kerran kuussa.

”Jos ollaan reissussa, niin käydään hampurilaisilla. Ei yhtään hävetä mennä tällä porukalla, osaavat käyttäytyä, kun pienestä asti on käyty.”

Perheellä on asuntovaunu, jonka kanssa reissataan kesäisin. Se on Elisasta isolle perheelle ihan huippu. Antti on maanrakennusalalla, joten kesällä on vaikea saada lomaa. Mutta vaunun kanssa voi lähteä viikonloppuretkille leirintäalueille ja kokata siellä jotain helppoa.

Isossa perheessä ja suvussa riittää juhlia pitkin vuotta. Kaikkien synttäreitä vietetään. ”Kummisynttäreille leivon, mutta oon huomannut, että kaupan sipsit ja karkit ovat kaverikutsuilla mieluisampia.”

Elisalla on erityinen juhlavihko, johon hän merkkaa jokaiset juhlat. Siinä luetellaan syömiset ja ostettavat. Lasten kaverisynttärit suunnitellaan kunkin lapsen kanssa yhdessä, mietitään tarjottavat ja leikit.

Juhlat kestävät kaksi tuntia, ja vanhemmilta lapsi saa lahjaksi 40 euroa joko rahana, yllätyslahjana tai itse valittuna lahjana.

”Isommat haluaa aina rahana, pienet toivoo lahjan. 40 eurolla saa jo aika kivat jutut, varsinkin, jos ostaa alennusmyynnistä.”

”Pikkujuhlat on mukavia, kun elämä muuten on aika arkista”. Elisa tuumii.

Vaikka toisaalta, juuri arjesta Elisa nauttii. Tavallisesta elämästä perheen kanssa. Maanantai on päivistä paras, kun koko viikko on vielä edessä.