Merja Kyllönen: Kansallisomaisuus kuntoon

Suomalainen kansallisomaisuus eli rakennettu ympäristömme teineen, rautateineen, vesiväylineen, siltoineen, kiitoteineen ja monine muine rakenteineen rapistuu vauhdilla.

Siihen rapistumiseen meillä ei kansakuntana ole varaa. Tämä korjausvelka on kestämätön, koska koko yhteiskuntamme perusta rakentuu juuri toimiville väylille ja kantavalle rakenteille.

Perusväylänpidon määrärahojen riittämättömyydestä ja riittämättömään rahoitukseen liittyvistä ongelmista on puhuttu pitkään. On aika tarttua härkää sarvista.

Olen päättänyt koota tämän vuoden alkupuolella kaikki eduskuntapuolueet kattavan parlamentaarisen työryhmän, joka ryhtyy etsimään yhteisiä, sekä lyhyen että pitkän aikavälin ratkaisuja kansallisomaisuutemme kuntoon laittamiseksi.

Parlamentaarisen ryhmän tehtäväksi tulee miettiä, kuinka pidämme huolen siitä, että jatkossa uutta korjausvelkaa ei enää synny. Perusväylänpidon määrärahataso tulee siis saada asianmukaiselle ja kulukehitystä järkevästi seuraavalle tasolle. Muutoksen olisi oltava pysyvä.

Samalla on linjattava myös keinot hoitaa kaikkien väylien kertynyt korjausvelka pois vuosien korjausohjelmalla. Lisäläksynä joukkueen on syytä miettiä myös järjestelmän rahoitusmallien toimivuutta ja mahdollisten uusien toimintamallien käyttöönottoa.

Puhutaan isoista asioista – asioista, joita ei pidä poliittisella riitelyllä ja vastakkainasettelulla pilata. Nämä ovat asioita, joissa kaikilla pitää olla rohkeutta, uskallusta ja yhteistä sitoutumista pitkäjänteiseen työhön. Suomalainen liikenneinfra ei odota.

Meillä ei ole enää varaa odottaa. Olemme nyt tilanteessa, jossa tierungot alkavat pettää. Pohjatyötä ei ole kaikkialla ollut varaa tehdä kunnolla, päällysteet rapautuvat, ojat täyttyvät. Perusasiat, kuten päivittäinen kunnossapito, joutuvat entistä tarkempaan syyniin. Jo nyt mietitään, milloin lähdetään auraamaan, hiekoittamaan tai suolaamaan mitäkin paikkaa.

Tulevaisuudessa toimintaa joudutaan luokittelemaan entistäkin tiukemmin liikkujamäärien mukaan, mikä pitkällä tähtäimellä johtaa siihen, etteivät kaikki kansalaiset todellakaan saa veroeuronsa vastineeksi samaa palvelua kaikkialla Suomessa.

Maaseudun elintärkeillä teillä ollaan tänä päivänä muuttuvan ilmaston armoilla: jatkuvat tulvat ja vaihtelevat olot haastavat jo valmiiksi heikossa kunnossa olevat tiepohjat todelliseen tulikasteeseen. Kun korjausvelka painaa valmiiksi niskassa, olemme häviämässä tämän taistelun.

Siksi meitä jokaista suomalaista tarvitaan taisteluun perusväylänpidon puolesta. Toimiva väyläverkosto on se, millä Suomi pidetään tulevinakin vuosina sekä asuttuna että elinvoimaisena ja kilpailukykyisenä.

Uusi aika vaatii uusia keinoja. Teknologiat kehittyvät, maailma muuttuu, myös rakenteidemme kunnossapidossa ja päivittäisessä hoidossa asioita voidaan tehdä yhdessä uusin toimintatavoin.

Tärkeintä on kuitenkin uskaltaa puhua ongelmasta ja varmistaa, ettei enää koskaan yhdessäkään neuvottelupöydässä perusväylänpitoa unohdettaisi yhtenä tärkeimmistä ja vaikuttavimmista kysymyksistä suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuudelle.

MERJA KYLLÖNEN