Halpuutuksen tilalle kestävöitystä

Mielipide

6.6.201802:00

Kolumni

Mari Pantsar

Itsenäistymisen aikoihin suomalaiset käyttivät menoistaan ruokaan keskimäärin puolet. Viime vuodet osuus on pysynyt kymmenyksen paikkeilla.

Muutos on seurausta suomalaisten vaurastumisesta. Samalla ruokaa on saatu kauppojen hyllyille yhä tehokkaammin ja edullisemmin.

Huomiota herättäneen halpuutuksen jälkeen ruoka maksaa nyt kaupoissa viitisen prosenttia vähemmän. Kohtuuhintainen ruoka on erityisen tärkeää pienituloisille suomalaisille.

Mutta olemmeko samalla unohtaneet jotain olennaista?

Lohta saa kaupasta alle kahdeksalla ja broileria alle neljällä eurolla kilo. Kun ruoka on monien tuloihin suhteutettuna puoli-ilmaista, siihen saatetaan suhtautua välinpitämättömämmin.

Ruuan arvostuksen lasku näkyy hävikkinä. Jokainen suomalainen heittää vuosittain hukkaan syömäkelpoista ruokaa arviolta 24 kiloa.

Maailman mitassa hävikki tarkoittaa sitä, että noin kolmannes lannoitteista, torjunta-aineista ja maatalouskoneiden fossiilisista polttoaineista on käytetty täysin turhaan. Kolmannes laidunmaiden tieltä kaadetuista sademetsistä ja katkarapuviljelmien takia raivatuista mangrovemetsistä on menetetty tuhlailun takia. Samoin kolmannes viljelijöiden kovasta työstä on valunut hukkaan.

Ruokahävikki tuottaa yksin kahdeksan prosenttia maailman ilmastopäästöistä. Jos kyseessä olisi maa, se olisi maailman kolmanneksi suurin päästöjen aiheuttaja heti Kiinan ja Yhdysvaltain jälkeen.

Suunnan on siis muututtava. Onneksi Suomesta löytyy joukko rohkaisevia esimerkkejä tavoista vähentää hävikkiä.

Parolan panssariprikaatissa hukkaa leikattiin Lassila & Tikanojan avustuksella yli kolmannes. Tässä onnistuttiin punnitsemalla pois heitettävä ruoka ja kirjaamalla sovellukseen sen lähde.

Verkkokauppa fiksuruoka.fi myy vanhaksi menossa olevia elintarvikkeita pilkkahintaan. Joukko kuopiolaisia jakaa Facebook-ringissä heiltä itseltään yli jäävää ruokaa.

Ultima-ravintolassa kokeillaan sirkkojen kasvattamista ravinnoksi keittiön kasvisjäämillä. Toinen ravintola, Loop, taas valmistaa aterioita kauppiailta kerätyistä raaka-aineista, jotka menisivät muuten hukkaan.

Kaartilan possuja ruokitaan Saimaan Juomatehtaan sivutuotteena syntyvällä olutmäskillä, ja Idealgrain valmistaa panimoiden mäskistä falafelpyöryköitä. Helsieni puolestaan kasvattaa osterivinokkaita kahviloilta kerätyissä kahvinporoissa.

Kekseliäitä keinoja vähentää hävikkiä siis riittää. Ne pitää nyt saada laajamittaiseen käyttöön.

Hävikin leikkaamisessa auttaa ruuan kunnioituksen palauttaminen. Arvostusta kuluttajien silmissä taas parantaa se, jos ruuan tuotannosta saadaan kestävämpää.

Keskustelu EU:n budjetista tarjoaa oivan paikan muistuttaa maatalouden roolista ratkaisujen tarjoajana, ei vain menoeränä. Tukien määrän ohella on paikallaan miettiä sitä, miten ne kannattaa kohdentaa.

Vahvistamalla peltojen hiilinieluja viljelijät voivat sekä parantaa tuottavuutta että osallistua ilmastokriisin ratkaisemiseen. Voisiko tulevaisuudessa tukia hyödyntää enemmän nielujen vahvistamisessa?

Halpuutuksen tilalle tarvitaan nyt kestävöitystä. Ruoka on tuotettava ja kulutettava vastuullisemmin niin, että mahdollisimman suuri osa päätyy ruokkimaan ihmisiä mahdollisimman pienin ympäristöhaitoin.

Ilmastokriisin ja väestönkasvun koettelemassa maailmassa meidän pitää oppia kunnioittamaan ruokaa uudelleen. Samalla ehkä alamme arvostaa enemmän myös ruuan meille tuottavia viljelijöitä.