Hyvästi rikotut lupaukset! Nämä minä pidän
Voit myös kuunnella kolumnin Simo Rallin kertomana.
Entiset lupaukset raukesivat tyhjiin nopeasti. Nämä pitävät. Kuva: MARJA SEPPALA15.1.202420:15
Olen kerran tehnyt uuden vuoden lupauslistan, se oli vuonna 2015. Rikoin kaikki lupaukseni jo ennen Nuutin päivää. Nuuttipukki tuli, eikä kehunut. Nyt siitä on melkein vuosikymmen, ja aika tehdä uudet lupaukset.
Nämä aion myös pitää!
Ensimmäinen lupaus on Ukrainaan. Taistelunne vapaudesta on mielessäni päivittäin. Lupaan avustaa ja pitää yllä omalla pienen pienellä panoksellani positiivista taistelumielialaa täällä Suomessa. Ukrainan avustaminen ei saa loppua eikä hätä saa hautautua mediassa klikkiotsikoiden alle.
Toinen lupaus on ilouutinen eteläpohjalaisille ohrankasvattajille ja Anoran viinatehtaalle, joka seisoo ylväänä keskellä Koskenkorvan komiaa lakiaa. Lupaan etten pidä tänäkään vuonna tipatonta tammikuuta, en helmikuuta, en koko vuotta. Kohtuullisesti toki käytän, siveät pöytätavat huomioiden.
Lupaan pitää yhteyttä sukulaisiin, ystäviini, tuttuihin ja tuntemattomiin yhtä paljon kuin menneenäkin vuonna. Kylmissä vesissä, hiihtopoluilla, kahvipöydissä, viestisovelluksissa ja keikkapaikoilla heitä tapaan. Se on elämän suolaa.
Lupaan silti olla lähettämättä joulupostikortteja tänäkään vuonna, sen sijaan pommitan erilaisilla kuvallisilla viesteillä ja toivotuksilla whatsappissa, sähköpostissa ja Rallin naamakirjassa.
Lupaan räplätä kännykkää ja katsoa olisiko Putin jo hengiltä. Lupaan tehdä sitä yleisillä paikoilla, monissa tilaisuuksissa, häissäkin, mutta en hautajaisissa. Yritän tehdä sen huomiota herättämättä.
Lupaan hiihtää päivittäin, vähintään viikoittain, jos vain lunta riittää. Lupaan kiittää niitä ihmisiä, jotka ladut minulle aukaisee. Kiitos!
Lupaan olla edelleen näreissäni yrittämistä vaivaavasta byrokratiasta, valitusten ja selvitysten maailmasta. Lupaan kunnioittaa niitä ihmisiä, jotka pystyvät yhdenkin ihmisen työllistämään.
Lupaan edelleen pitää yllä uskoa sihen, että jossakin vaiheessa Suomen suunta kääntyy. Ihmisten tekemisen nälkä kasvaa, kun rahaa ei saakaan enää ilmaiseksi. Kun ei ole mitään, alkaa väkisin keksiä uutta, pitää teherä itte.
Lupaan edelleen viljellä peltomaatani talkoohengellä, jotta kaupasta saan ostaa edullisempaa einestä.
Lupaan pitää esi-isieni raivaaman peltolakian kunnossa, eteläpohjalaisen maiseman sydämessäni ja olla kiitollinen siitä mitä tämä karu ja kova, mutta avara maisema on minulle antanut. Se on antanut monitasoisen ja monipuolisen työn, mielekkyyden ja vapauden.
Lupaan yrittää elämässäni kukon askelin eteenpäin, kohti uutta, kohti tuntematonta, vanhaa unohtamatta.
Lupaan olla sen verran jouten, että saan ainakin yhden laulun rustatuksi, tai kaksi, tiedä vaikka kolme.
Sen lupaan, että joululevyä en tee tänäkään vuonna.
Lupaan katsoa televisiosta uutiset ja A-studion, uppoutua Yle Areenan dokumenttien maailmaan. Lupaan lukea Maaseudun Tulevaisuuden, Hesarin ja Tejukan kannesta kanteen, jotta tiedän kuinka maa makaa.
Lopuksi lupaan, että arvostan ja kiitän jokaista tervettä päivää, jonka saan täällä viettää. Elämä voi muuttua hetkessä. Ei kannata turhiin murheisiin, riitoihin, kaunaan ja vihaan aikaansa tuhlata.
Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
