Ihan sikana kinkkua

Stiina Hovi 

Lauri Kontro on Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja.

Oikeutta eläimille -järjestö voisikin perustaa alaosaston, jonka nimeksi tulisi Oikeutta ihmisille.

Joulunajan uutinen on sika. Viime vuosina olemme tottuneet siihen, että joulukinkkujen ilmestyessä kauppoihin Yle esittää salaa filmattuja videoita sikaloista, joissa meno on sikamaista.

Jo tässä vaiheessa ilmoitan, että suhtaudun eläinten hyvinvointiin hyvin vakavasti. En mitenkään puolustele tuotantoeläinten huonoa kohtelua, puhumattakaan että pitäisin rikkomuksia hyväksyttävinä. Vanhana 4H-kerholaisena ja vasikankasvattajana uskon tietäväni eläimistä ainakin perusasiat. Vain hyvinvoipa eläin on tuottava eläin.

Sen verran on tullut kuitenkin tahkoa kierretyksi, että en jaksa innostua Oikeutta eläimille -järjestön kohkaamisesta. Kyseinen järjestö on se, joka on kuvannut videomateriaalia keskellä yötä muutamissa sikaloissa eri puolilla Suomea.

Lehtimiehet eivät saa mennä yrittäjän sikalaan kuvaamaan ilman lupaa. Jos sen tekee ja jää kiinni, on seurauksena vähintäänkin tarve selittää. Salakatselu ja kotirauhan rikkominen kun ovat edelleen Suomen laissa kiellettyjä asioita.

Eläinaktivistien kuvaama materiaali sen sijaan kelpaa valtiolliselle kanavalle ilman lähdekritiikkiä. Riittää, että asia näyttää riittävän pahalta.

Ammatti-ihmiset tietävät, että sika voi saada stressioireita monista eri syistä. Se ei ole silti ainoa eläin, joka voi laumassa käyttäytyä häiriöisesti. Sian ohella myös ihminen kykenee siihen.

Äskettäin kerrottiin uutisissa, kuinka nuori tyttö hakattiin kadulla Helsingin Viikissä.

Viikissä on myös Helsingin yliopiston koenavetta. Luultavasti siellä olevat eläimet voivat paremmin kuin monet niistä nuorista, jotka osallistuivat hakkaamiseen.

Toistakymmentä silmäparia katseli, kun isompi tyttö pahoinpiteli pienempäänsä. Hakkaaja oli tilattu paikalle varta vasten, hän teki siis tilaustyötä. Hakkaajan ja hakattavan välillä ei ollut aiemmin ollut riitaa.

Turpaanlyönnissä sovellettiin tunnettua tilaaja-tuottaja -mallia. Pahoinpitelyn olivat tilanneet toiset tytöt, jotka tunsivat uhrin. Hakkaamisen syy oli se, että uhri oli toisten tyttöjen mielestä liian hyvännäköinen ja hänellä oli enemmän rahaa kuin muilla.

Kun rangaistus pantiin toimeen, joukko katseli toimitusta kuin kyseessä olisi ollut noidan polttaminen roviolla. Kukaan ei mennyt väliin, koska siitä olisi voinut seurata ikävyyksiä.

Voisi kuvitella, että ihmiset käyttäytyisivät eri tavalla kuin siat. Viikin tapaus osoittaa, että niin ei välttämättä ole. Myös ihmiset käyttäytyvät sananmukaisen raadollisesti, jos olosuhteet ovat riittävän huonot.

Oikeutta eläimille -järjestö voisikin perustaa alaosaston, jonka nimeksi tulisi Oikeutta ihmisille. Tämä osasto voisi aloittaa toimintansa kuvaamalla salaa videoita kansalaisten kodeissa. Sen jälkeen suttuiset videonpätkät toimitettaisiin Ylelle, joka ajaisi parhaimmat palat parhaaseen katseluaikaan.

Ajankohtaisstudioon kutsuttaisiin sosiaaliministeri ja häneltä tiukattaisiin, miksei ministeri ole poistanut kodeissa ilmeneviä ongelmia, vaikka Oikeutta ihmisille -järjestö on puhunut niistä jo kaksi vuotta sitten.

Jos ministeri erehtyisi sanomaan, että Suomessa löytyy myös toisenlaisia koteja, hänet vaiennettaisiin siihen paikkaan. Seuraavana päivänä suuren päivälehden kolumnisti ihmettelisi, miksei ministeri ymmärrä erota, vaikka Suomessa on edelleen onnettomia ihmisiä.

Että suhtaudunko tähän Oikeutta eläimille -järjestöön pilkallisesti? Olette aivan oikeassa, kyllä suhtaudun.

En usko, että eläinten hyvinvointi muuttuu tippaakaan, jos tämän järjestön kanssa yrittää neuvotella. Hehän ovat ilmoittaneet itse, että kysymys ei ole eläinten hyvinvoinnista vaan tavoitteena on lopettaa koko maailmasta kotieläintalous. Ihminen ei saisi syödä lihaa, maitoa eikä kananmunia.

Minä suon mielelläni eläinaktivisteille oikeuden olla syömättä lihaa ja muita eläintuotteita. Sen sijaan heille ei kuulu tippaakaan se, mitä minä syön. Suvaitsen toisten tapoja, mutta edellytän, että myös minun tapani elää on edelleen mahdollinen.

Varsinkin kun 99 ihmistä 100:sta näyttää elävän kuten minä, eikä kuten eläinaktivistit.

Minusta on luonnollista, että eläin tapetaan ja syödään. Eettisesti ja moraalisesti on oikein lypsää lehmiä ja munittaa kanoja. Omatuntoni on puhdas aina, kun olen ampunut metsällä hirven tai jäniksen. Tunnen mielihyvää, kun saan tunkea suuhuni kunnon pihvin.

Jouluna haluan syödä kinkkua, hirvilihapullia, karjalanpiirakoita, munavoita, juustoa, silliä, lohta ja silakkaa.

Siitä ei tule yhtään syntinen olo. Siitä tulisi, jos jättäisi ruokaa lautaselle.