Siimoja, jalkarautoja ja voimalinjoja - Loukkaantuneet linnut hoidetaan Pyhtäällä takaisin luontoon palautettaviksi

Kyhmyjoutsen sai siipeensä tikkejä eläinlääkärissä. Linnusta löytyi myös vanhoja merkkejä voimalinjoihin lentämisestä. Kuva: Stiina Hovi

Mielipide

16.2.202019:00

Kolumni

Stiina Hovi

"Huomenta!" kajahtaa tervehdys Pyhtään lintuhoitolan pihalla. Ketään ei kuitenkaan näy.

"Se on Kostiina-korppi", nauraa lintuhoitolan pyörittäjä Arto Hokkanen. Älykäs korppi osaa muutaman sanan selvää suomea.

Kostiina on tarhan vakituinen asukas, sillä kesynä se ei pärjäisi enää luonnossa. Sama kohtalo on Piippa-kurjella. Se tuli hoitolaan muutama vuosi sitten poikasena. "Se oli koikkeloinut talon pihaan ja juossut saksanpaimenkoiran perässä", Arto kertoo.

Kurki sai eläinlääkäriltä antibioottikuurin. "Kun jouduimme aamuin illoin sitä lääkitsemään, se kesyyntyi. Emme tarkoituksellisesti halua kesyttää yhtään lintua, sillä ne pitää voida palauttaa luontoon."

Arto Hokkanen perusti Pyhtään lintuhoitolan vaimonsa Hannelen kanssa 22 vuotta sitten 1998. Hän on pikkupojasta lähtien pitänyt linnuista, ja kasvattanutkin niitä.

Hannele oli tuolloin töissä Kotkan puisto-osastolla ja huomasi, että poliisit kävivät ampumassa vahingoittuneita lintuja. Niille ei ollut auttavaa tahoa.

Juuri tuolloin oli lintuhoitolalle tarvetta nimenomaan rannikolla, koska lähistöllä ei ollut paikkaa hoitaa lintuja öljyonnettomuuden sattuessa. Hannele lähti ajamaan asiaa ympäristöministeriöön. Hoitola perustettiin valtion tuella.

Anthony Bosley Heinolan lintutarhalta antoi Hokkasille kullanarvoista tietoa villilintujen hoidosta ja ruokinnasta. "Ei tarvinnut kaikkea opetella kantapään kautta", Hannele Hokkanen kiittää.

Ensin hoitola toimi ympäristöministeriön alaisuudessa, sitten se siirrettiin ely-keskukselle. "Siellä joku huomasi, että saimme rahaa, josta ei saisi maksaa palkkoja. Vuokrat, ostot maksettiin, mutta työntekijälle ei olisi saanut maksaa", Arto puistelee päätään. "Kymenlaakson luonnonsuojelupiiri lähti sitten 2013 tätä hommaa pyörittämään. Budjetti kasvoi sen verran, että saimme 175 000 euroa. Meillä oli ensimmäisen kerran kaksi palkattua työntekijää."

Hoitolan budjetista maksettiin luonnonsuojelupiirille hallinnoinnista 15 000 euroa vuodessa. Piiri sai 2018 tietää, että rahaa oli tulossa seuraavalle vuodelle rutkasti vähemmän. "Hoitola sai saman tien mennä", Arto kertoo.

Loppuvuonna 2018 lintuhoitola oli siis yhtäkkiä pulassa. Seuraavan vuoden rahoituksesta ei ollut tietoa. Hokkaset kuitenkin tekivät töitä joka päivä ja eläimet tarvitsivat hoitonsa ja ruokansa.

Apuun tuli teollisuusneuvos Reino Uusitalo, jonka mailla hoitola toimii. Hän ehdotti Pyhtään lintuhoitola ry:n perustamista ja rahoitti toimintaa pahimman vaiheen yli. Juuri ennen joulua perustettiin yhdistys, jonka turvin pystyttiin anomaan valtiolta rahaa.

Arto ja Hokkasten tytär Marjaana sitoutuivat hoitamaan eläimet ilman palkkaa kunnes rahaa saataisiin.

Ministeriöstä saatiin lopulta vain 60 000. "Mie ymmärrän, että rahaa tarvitaan muuallakin. Mutta olisivat ottaneet edes pikkuhiljaa, niin olisi ollut aikaa varautua", Arto puuskahtaa.

Valtionavun lisäksi lintuhoitolaa tukee pari säätiötä. Kotka ja Pyhtää antavat muutaman tuhatta euroa.

Hoitola pyörii kokonaan Hokkasten voimin. Marjaana on koulutettu eläintenhoitaja ja Hannele hakee lintuhoitolaan ruokaa ja käy noutamassa apua tarvitsevia lintuja, siilejä ja oravia hoitoon. Hän tekee vapaaehtoistyötä ja toimii yhdistyksen puheenjohtajana.

"Käymme myös pelastamassa lintuja", Hannele selvittää. "Olemme valmiudessa ympäri vuorokauden 365 päivää vuodessa."

Kun joutsenenpoikanen kiilautuu mökillä kiven väliin tai västäräkki eksyy kerrostaloon, Hokkaset rientävät apuun. Samalla säästetään pelastuslaitoksen kallista aikaa.

Kilometrejä tulee lintujen eteen vuosittain yli 10 000. Puheluita tuli viime vuonna yli 800 ja lintuja hoitolaan yli 400. "Se on aikamoinen määrä parin ihmisen organisaatiolle", Arto sanoo.

Aikaa menee myös sosiaalisen median hoitamiseen. Pyhtään lintuhoitolalla on oma suosittu Facebook-sivu, jossa voi katsoa lintujen kuulumisia, lukea pelastusoperaatioista ja nähdä, kuinka tervehtyneet pääsevät vapauteen.

"Hoitolan työ tulee lähelle. Ihmiset näkevät konkreettisesti mitä täällä tapahtuu", Arto sanoo.

Arto, Hannele ja Marjaana Hokkanen pyörittävät Pyhtään lintuhoitolaa. Arton sylissä oleva silkkiuikku koetettiin sen tervehdyttyä vapauttaa luontoon, mutta se ei suostunut lähtemään, vaan palasi kierroksen uituaan takaisin. Kuva: Stiina Hovi

Talviaika on hiljaisempi. Aamulla tullaan töihin ja lähdetään iltapäivällä kotiin. Sen jälkeen päivystetään puhelinta, koska eläinten hätä ei katso kelloa. Ihmiset tuovat lintuja myös Hokkasille kotiin ja pelastuslaitos soittaa apuun.

"Kesällä on sitten ihan eri rytmi, lintuja tulee koko ajan joka vuorokauden aikaan. Aamulla et tiedä, mitä iltaan mennessä tapahtuu."

Poikaset työllistävät eniten. Niitä putoilee pesistä ja kipittää liikenteen seassa. Pienokaiset vaativat hoivaa ympäri vuorokauden. "Ne kulkevat mukana kodin ja hoitolan väliä."

"Kaikkein vähiten toivon tänne yksinäistä joutsenen poikasta. Se leimautuu välittömästi ihmiseen, eikä tiedä enää olevansa lintu."

Siivekkäät ovat hyvin stressiherkkiä. Niille on sitä parempi mitä vähemmän niitä käsittelee. Lääkintä on pakko tehdä, ja tilanne on vaativa hoitajallekin, kun iso lintu panee kampoihin.

Lintu viipyy hoitolassa vuorokaudesta useampaan vuoteen. "Öljyisiä lokkeja pidimme kolmisen vuotta, koska niiden piti uusia sulkapeite kokonaan."

Jos lintu tulee syksyllä, se pidetään yleensä talven yli. Keväällä tulleet poikaset pääsevät syyskesällä luontoon aikuistuttuaan.

Esimerkiksi rastaanpoikaset pyritään vapauttamaan, kun mustikka kypsyy. "Opetetaan ne täällä riipimään marjoja varvuista ja laitetaan matoja multaan, että oppivat etsimään ruokaa", Arto kertoo.

Joka hoidokki kirjataan tarkasti ylös. Laji, päivä, paikka, kuoliko vai vapautettiinko. Tähän mennessä hoidettavana on ollut 127 eri lajia. Määrä on tuhansia.

Hoitolassa käy paljon vierailijoita tutustumassa eläimiin. He myös tuovat niille ruokaa, kuten käpyjä, marjoja ja kissanruokaa. Kaikki kuluu nälkäisiin nokkiin ja suihin.

"Saimme juuri 200 kiloa silakkaa paikalliselta kalastajalta", Arto kertoo. "Lisäksi puutarhalta tulee tuotantokaudella salaattia."

Ruoka-apu on tarpeen: sitä menee valtavat määrät. Säilytykseen on useita arkkupakastimia.

Linnut saavat lajinmukaista ravintoa. Petolinnut syövät lähinnä porsaansydäntä. "Makupalaksi ostetaan pakastettuja hiiriä", Arto kertoo.

Vesilinnuille tilataan tukusta rehupellettejä. Lisäksi ne saavat viljaa, salaattia, kalkkia ja vitamiineja. Joukkoon silputaan hiukan kalaa.

Lokit ja varislinnut ovat sekasyöjiä. Niille maistuu kala, koiranmakkara, raaka liha ja leipä. Kostiina-korppi saa lisäksi kananmunan päivässä. "Siinä on sille vähän touhuamista", Arto hymyilee.

Pienet hyönteissyöjät syövät muurahaisen munia ja kuivattuja toukkia. Tilhet ja rastaat saavat myös marjoja.

Ulkotarhoissa asuu petolintuja, kuten kuvan viirupöllöjä, ja kesy Kostiina-korppi, joka puhuu suomea. Hoitolassa vierailee paljon ihmisiä lintuja katsomassa ja niistä oppimassa. Kuva: Stiina Hovi

Lokkeja ja muita vesilintuja tulee meren läheisyyden takia paljon. "Yhtenä kesäkuukautena saattaa tulla satakin potilasta", Arto Hokkanen valottaa.

Yleensä ne ovat väärään paikkaan harhailleita poikasia, mutta lintuja myös törmää autoihin ja ikkunoihin. "Jos siipi on murtunut, lopettaminen on ainoa vaihtoehto. Siipi on niin hieno systeemi, että se on vaikea saada kursittua kasaan."

Voimalinjat vahingoittavat isoja lintuja. "Meille tuli taas yksi joutsen, jonka epäillään lentäneen lankoihin. Sillä oli kärvähtäneitä sulkia, jalasta lähtenyt nahka ja se haisi palaneelle."

Paha näky oli laittomissa jalkaraudoissa pitkään kitunut kanahaukka. "Se oli jäänyt kahdesta varpaasta kiinni ja ne olivat jo kuoliossa kun lintu löydettiin", Marjaana Hokkanen kertoo. "Lintuihin erikoistunut eläinlääkäri amputoi varpaat, ja lintu ruokittiin pulskaksi ennen vapautusta", Arto jatkaa.

Talven lähestyessä nuoret, nälkiintyneet petolinnut ovat tuttu näky tarhalla. Nuori lintu ei joko osaa saalistaa tehokkaasti, tai saaliseläimet ovat olleet tiukassa.

"Jos niillä on vähänkin elämänlankaa jäljellä, niin alkavat äkkiä itse syödä", Arto kertoo.

Lintuja tuovat hoitolaan enimmäkseen yksityiset ihmiset, mutta yhteistyötä tehdään myös pelastuslaitoksen, merivartioston, poliisin ja tullin kanssa.

Mieleenpainuvin asiakas oli erään rahtilaivan kannelle keskellä merta kopsahtanut iso lintu, jonka Arto kävi hakemassa Helsingistä. "Laatikon kun avasin, sieltä iski 15-senttinen tikarinokka. Mietin, että mikä hemmetti tuo on", hän nauraa.

Lintu osoittautui nuoreksi suulaksi. Ne ovat syöksysukeltajia, joten hoitolassa keksittiin laittaa kaloja vesialtaaseen, jolloin suula sai "pyydystää" ruokansa itse. Lintu kuntoutui ja vapautettiin luodolle kauempana merellä.

Ihmiset soittavat Hokkasille, kun epäilevät linnun tarvitsevan apua. "Yleensä varmin merkki on, ettei lintu reagoi ihmiseen", Marjaana valottaa. Myös siipi saattaa roikkua tai muu vaurio näkyä. Joutsen saattaa olla jäätynyt kiinni.

"Koetamme aina varmistaa kyselemällä, että tarvitsevatko esimerkiksi poikaset oikeasti apua. Ei niitä turhaan oteta talteen. Aina on parempi jos emo hoitaa", Arto sanoo.

"On niitäkin soittoja, että täällä on yksijalkainen lintu. Mutta kun menemme katsomaan, onkin jalkoja yhtäkkiä kaksi", Hannele nauraa. "Linnut huilivat usein toinen jalka ylhäällä."

Jos linnulla on toimivat siivet, sitä ei välttämättä saa kiinni, vaikka sen jalka olisi poikki. Arto neuvoo menemään ihan linnun viereen ja ottamaan sen kiinni ja pahvilaatikkoon. "Sitten yhteys johonkin ammatti-ihmiseen, jonka kanssa mietitään jatko."

Kotioloissa linnun hoitaminen ei ole suositeltavaa. Lain mukaan se on sallittua, mutta vain tarpeellisen ajan. "Olen huomannut, että ihmiset kiintyvät hoidokkeihinsa, eivätkä raaski niistä luopua."

Villieläimen hoito vaatii paljon asiantuntemusta. Ensiavun jälkeen lintu on parempi toimittaa hoitolaan. Sekään ei takaa linnun selviytymistä, mutta yli puolet potilaista selviää ja voidaan vapauttaa.

Piippa-kurki on myös hoitolan vakituinen asukas. Se on kesy, eikä pärjää enää luonnossa. Sisätiloista on pääsy ulkotarhaan. Kuva: Stiina Hovi

Hoitolan eräs tarkoitus on opettaa ihmisiä. Petolintuja ei näe luonnossa koskaan likeltä, ja joutsenkin yllättää koollaan. "On eri asia nähdä niitä kaukana pellolla kuin läheltä", Arto kertoo.

Pihalla häkissä elävä kesy albiino-orava on hoitolan vetonaula. Se ilmestyy uteliaana heti verkkoon temppuilemaan pähkinän toivossa. Albiino on luonnon harvinaisuus.

Lintuhoitola toimii vanhassa tehdasrakennuksessa. Alakerrassa erilaiset vesilinnut ovat samassa tilassa sulassa sovussa. Kaksi nuorta joutsenta tulee lähemmäs uteliaina. Toinen sirkuttaa, toinen röhkii kuin porsas.

Yläkerran verkkohäkeissä asustavat aikuiset joutsenet eivät sirkuta. Ne sähisevät kovaa ja uhkaavasti.

Yläkerrassa asuvat myös arat kyyhkyset sekä talvehtivat siilit. Myöhään syksyllä tulee siilinpoikasia, jotka ovat liian pieniä selvitäkseen talvesta.

Hoitolan vintillä on valtavia verkkohäkkejä. Niistä kahdessa on vakituiset asukit. Vanha pikkukiljukotka ja nuori merikotka, jonka siipi on jäykistynyt. Se ei pysty lentämään.

Merikotkan pitkien kynsien otteeseen sopisi helposti miehen nyrkki.

Arto oppi petolintujen voiman, kun viirupöllö iski kyntensä hänen kämmenestään läpi. "Onneksi mitään ei mennyt rikki."

Yleisin vieras on kalalokki. Varislintuja, kyyhkyjä ja joutsenia tulee usein. Pikkulinnuista yleisimpiä ovat tiaiset ja kirjosiepot. "Tervapääskyjä tulee kesähelteillä. Pesä on katon harjan alla, ja kuumeneva pelti saa aikaan sen, että poikasia tipahtelee maahan."

Ulkotarhoissa on vesilintuja ja erilaisia pöllöjä ja haukkoja. Petolinnuilla ei kesyyntymisestä ole vaaraa. Ne ovat hyvin arkoja.

Petolinnut myös jäävät parhaiten mieleen jatkuvasti vaihtuvista vieraista.

"Ähtäristä tuli kalasääksi, jolla oli siivistä ruodot jäljellä. Uusien sulkien kasvattaminen vei pari vuotta", Arto kertoo. "Koko lintu alkoi natisemaan ja paukkumaan, kun se oli niin kuiva. Välähti sitten, että senhän pitää päästä kastelemaan itsensä kuten luonnossakin. Laitoin kalat vesivatiin ja sieltä se ne otti. Saatiin se kuntoon, se oli yksi hieno tarina."

Parasta työssä on nähdä, miten huonokuntoinen siivekäs toipuu ja pääsee vapauteen.

Marjaana Hokkanen kertoo tarinan talven vangiksi jääneestä laulujoutsenesta. "Lunta oli puolireiteen ja joutsen jotenkin hengissä. Sen sai käsin kiinni, eikä siinä ollut enää kuin höyhenet painona. Oli kiikun kaakun selviääkö se seuraavaan aamuun. Lämpö ja ruoka tekivät tehtävänsä ja lintu alkoi elpyä. Keväällä sen saattoi vapauttaa."

"Se oli hakeutunut talon lähelle. Joskus tuntuu, että jos linnulla on oikein hätä, se hakeutuu pihaan", Arto arvelee.

"Etenkin haukat pyrkivät pihapiiriin, vaikka ovat normaalisti hyvin arkoja", Marjaana jatkaa.

"Linnut loukkaantuvat useimmiten meidän ihmisten takia. Senkin takia haluamme auttaa", Marjaana selittää. "Ilmastonmuutos näkyy kuivina kesinä, tulee paljon kuivuneita linnunpoikasia ja kovat tuulet pudottavat pesiä."

Hokkaset siis haluavat osaltaan antaa luonnolle jotain takaisinpäinkin.

Arto esittelee kanisteria josta lähtee naru. "Tämä oli joutsenen siiven ympärillä, ilmeisesti verkon merkki. Tämä uistin on otettu lokin nokasta. Siimoja, koukkuja löytyy valitettavan paljon."

"Tällainen iskukoukku oli vihatun merimetson suussa. Mie en vihaa mitään, miun tehtävä on auttaa. Aina valitetaan, että linnut sotkee, mutta nyt kun katsoo tuota ilmastoa, niin se taitaa olla ihan jotkut muut jotka asiat täällä sotkee", Arto pohtii.