EU:n koheesiomenot saatava oikealle kurssille – lähes joka kymmenes euro käytettiin unionin omien sääntöjen vastaisesti

EU:n koheesiopolitiikan säännöt ovat monimutkaisia eivätkä varat kohdennu aina tehokkaasti, kirjoittaa Petri Sarvamaa.  Kuva: Euroopan unioni

Mielipide|Politiikka

27.6.202508:00

Kolumni

Petri Sarvamaa

Tuhat miljardia euroa. Se on rahasumma, jonka mittakaavaa on vaikea hahmottaa tai suhteuttaa arjen todellisuuteen. Näin suuri määrä varoja on EU:ssa suunnattu vuodesta 1989 alkaen unionin koheesiopolitiikkaan. Suuresta summasta huolimatta on koheesiovarojen todellisuus ajateltua synkempi.

EU:n koheesiopolitiikka on maailman suurin aluekehitysohjelma. Se on unionin yhdentymisen kivijalka, johon käytetään noin kolmasosa EU:n budjetista. Koheesiopolitiikan tarkoituksena on tasoittaa alueellisia kehityseroja, sekä tukea sosiaalista ja taloudellista lähentymistä kautta Euroopan. Paperilla ajatus on jalo – käytännössä toteutus on kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin aukoton.

Kipukohdat käyvät karusti ilmi EU:n tilintarkastajien tuoreesta katsauksesta. Koheesiopolitiikan säännöt ovat monimutkaisia eivätkä varat kohdennu aina tehokkaasti. Tuloksellisuutta taas korostetaan enemmän komission juhlapuheissa kuin todellisessa toimeenpanossa.

Epämääräisten rahoituskohteiden lisäksi kuluneella rahoituskaudella ongelmaksi on muodostunut se, että ajankohtaisiin kriiseihin on vastattu lisäämällä budjetin ulkopuolista rahoitusta. Jäsenvaltiot ovat mieluummin käyttäneet helposti saatavilla ollutta koronaelvytysrahaa, jolloin koheesiovarojen kohdentamisesta on tullut vaikeampaa.

Koheesiorahoitus tarvitsee toki joustavuutta. Kuitenkin kun kyseessä on näinkin mittava osuus EU:n budjetista – lähes kolmasosa – joustavuus ei saa tulla alkuperäisen tarkoituksen kustannuksella. Koheesiopolitiikan päämäärä on kaventaa alueellisia kehityseroja, eikä tämä tavoite saisi hämärtyä kriisien paineessa.

Koheesiopolitiikan epäonnistumiset huolestuttavat meitä EU:n varainvalvojia. Tilintarkastuksen näkökulmasta tilanne onkin haastava: koheesiopolitiikassa virheitä tapahtuu enemmän kuin missään muussa EU-politiikan osa-alueessa.

Vuonna 2023 mittaamamme varainkäytön virhetaso koheesiopolitiikassa oli peräti 9,3 prosenttia. Suomeksi sanottuna: lähes joka kymmenes euro käytettiin tavalla, joka ei täyttänyt unionin omia sääntöjä. Esimerkkeihin kuuluu tukikelpoisuusehtojen laiminlyöntejä ja hankintasääntöjen rikkomisia.

EU:n vuonna 2028 alkava uusi monivuotinen rahoituskausi tarjoaa mahdollisuuden korjata kurssia. Lupaava suunta voisi olla aidosti tuloksiin perustuva rahoitusmalli. Tämä toki edellyttäisi sitä, että valvontamekanismit ovat kunnossa ja komissio vaatii jäsenvaltioilta tiukempaa kuria rahojen ohjaamisessa tuottaviin hankkeisiin.

Viime kädessä vastuu on unionin lainsäätäjillä – parlamentilla ja jäsenmailla. Varainvalvojina me voimme ainoastaan suositella koheesiorahoituksen lainsäädännön korjaamista oppimiemme virheiden avulla.

Jatkossa on varmistettava, että koheesiovarat rakentavat oikeasti kilpailukykyisempää ja tasapainoisempaa Eurooppaa.