Metsistä hiilinieluja nopeasti hyvällä metsänhoidolla

Julkisuudessa on väitetty, että metsien lisäkäyttö voisi tehdä metsistä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä jopa hiilidioksidin päästäjiä. Metsänhoidon mahdollisuudesta vaikuttaa hiilen sidontaan on unohtunut tärkeitä asioita.

Kuutiometriin puuta sitoutuu 700 kiloa hiiltä. Suomen puuvarat ovat koko ajan kasvamassa. Uudet metsänhoito- ja parannustoimet alkavat lisätä kasvua välittömästi toimenpiteen jälkeisenä vuonna. Voimme saada siis huomattavan lisän hiilen sidontaan nopeasti, jos alamme topakasti toteuttamaan seuraavan toimenpidelistan kohtia.

Parantuessaan metsänhoito lisää metsän hiilensidontaa ainakin viidellä tavalla:

Vajaaravinteisten alueiden lannoittaminen terveyslannoituksella (esimerkiksi boori) poistaa kasvun esteen, ja puumäärä kasvaa paljon vajaaravinteisuustilannetta suuremmaksi. Näin on esimerkiksi monilla turvemailla ja entisillä maatalouskäyttöalueilla, jopa kaski- ja luonnonlaidunmailla.

Tukkeutuneiden ojien perkaaminen laskee pohjavettä ja näin lisää puiden juuriston ja muun maahan sitoutuvan hiilen määrää maassa.

Rehevien lehtipuuryteikköjen muuttaminen kasvamaan järeää arvopuuta moninkertaistaa puumassan määrän sillä alalla.

Varttuneen metsän väljentäminen riittävästi eli latvustoille valon lisääminen saa aikaan runkojen jatkuvan järeytymisen hyvinkin korkealla iällä. Nyt ylitiheät metsiköt ja ahtaudessa kasvavat puut lopettavat kasvunsa jopa keskenkasvuisena, kun tila latvukselle ja juuristolle vain loppuu.

Suomessa on miljoonia hehtaareita reuna- ja hukka-alueita (muun muassa teollisuuden, liikenneväylien ja taajamien reunamilla), joissa kasvaa enintään lehtipuuryteikköä. Kaikkien näiden joutoalueiden metsittäminen ja hoitaminen aktiivisesti olisi järkevää monessa mielessä.

Edellä mainittuja potentiaalisia asioita ei ole otettu huomioon metsän hiilinielumerkitystä arvioitaessa. Metsänhoidon kohentaminen näiden asioiden suhteen pitää vain toteuttaa.

Jos unohdetaan tositilanteeseen perustumattomat hymistelyt Suomen metsien erinomaisesta tilasta ja näemme realistisesti, että suurin osa metsistämme on lähes täysin hoitamattomia ryteiköitä tai vajaahoidettuja ylitiheitä ja lähes kasvunsa lopettaneita kasvatusmetsiä, ymmärrämme, että puuta saadaan riittämään suurienkin uusien tehtaitten tarpeisiin ja kansantalouden kasvuun.

Samalla voimme ylläpitää tehokas hiilinielua pitkäksi aikaa eteenpäin. Suomen metsiin on kertynyt ylitiheyden takia muutaman sadan miljoonan kuution ylipuustoisuus, joka on hyvän metsänhoidon takia vähitellen purettava.

Edellä mainitut tehostuskeinot tulisivat kuitenkin vastaavasti lisäämään puumassan määrää toisilla kuvioilla, joten puumassan kokonaismäärä ei vähenisi vaan kasvaisi ja sitoisi koko ajan lisää hiiltä.