Eero Heinäluoma: Politiikan kuluttajansuojasta

Suomessa on käytössä henkilöitä korostava vaalijärjestelmä. Äänestäessään kansalainen valitsee yksilön, kun esimerkiksi Ruotsissa äänestetään puoluelistaa.

Suomessa henkilöön liittyvät käsitykset ja mielikuvat ovat yhä useammin äänestäjälle tärkeämpiä kuin ehdokkaan puolue. Joka toiselle kansalaiselle vaaliuurnille mennessä ehdokas on tärkeämpi asia kuin puoluekanta.

Henkilöä äänestettäessä on tärkeää, että äänestäjä voi luottaa siihen, että valituksi tultuaan ehdokas hoitaa tehtävänsä antamansa lupauksen mukaisesti. Eduskunnassa onkin erityiset säännökset eduskunnasta eroamiseksi.

Taloon on vaikea tulla, mutta ei lähtö pois kesken kaudenkaan ole itsestäänselvyys, kuten syksyn aikana on nähty. Lähtöön pitää olla hyväksyttävät syyt, joita kulloinenkin puhemiesneuvosto ja viime kädessä suuri sali arvioivat.

Menettelyllä on haluttu turvata kansanedustajan työn riippumattomuus ja äänestäjien luottamus äänestämisen merkitykseen.

Viime aikoina esillä on ollut kysymys siitä, hoitavatko europarlamenttiin valitut henkilöt tehtävänsä Brysselissä loppuun saakka vai voivatko he asettua kesken europarlamenttikautensa ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin.

Asiaan ei ole helppoa tai yksinkertaista vastausta. Suotavaa kuitenkin olisi, että kansalaisten antamaan valtakirjaan suhtauduttaisiin vakavuudella. Lähtökohtana on saadun valtakirjan täysimääräinen käyttö. Tähän liittyy myös kunnioitus niin europarlamenttia kuin eduskuntaakin kohtaan.

Vaalishoppailu on ongelmallinen ilmiö henkilökeskeisessä vaalijärjestelmässämme. Kun suurella henkilöäänimäärällä valittu edustaja jättää tehtävänsä, tilalle voi tulla henkilö, jonka kannatus on ollut murto-osa ensin valitun kannatuksesta.

Pahimmassa tapauksessa tilalle nouseva varaedustaja saattaa olla monissa keskeisissä asioissa eri linjoilla kuin alun perin valituksi tullut henkilö. Kansalaisten antama valtakirja saattaakin näin huomaamatta siirtyä kovin erilaisia poliittisia tavoitteita ajavalle henkilölle.

Henkilökeskeinen vaalitapa kannustaa puolueita marssittamaan tunnetuimmat poliitikkonsa ehdolle jokaisiin vaaleihin puolueen saaman äänimäärän maksimoimiseksi siitä riippumatta, onko todellista tarkoitusta tehtävän hoitamiseen vai ei.

Sellainen ei ole hyväksi äänestämisen uskottavuudelle eikä kansanvallan toimivuudelle.

Nyt olisi oikea aika käydä avoin keskustelu siitä, millaista sitoutumista valituksi tulleelta ehdokkaalta voi odottaa. Ja millaista kuluttajansuojaa eduskunta- ja eurovaaleissa äänestävä voi edellyttää.

Tulisiko valitun ehdokkaan toimia kautensa loppuun saakka vai hyväksytäänkö toimintatapa, jossa voidaan välittömästi vaalin jälkeen ilmoittaa, ettei tehtävää otetakaan vastaan

Vai riittääkö se, että ehdokas etukäteen kertoo, että hän tulee eurovaalien jälkeen olemaan ehdolla myös eduskuntavaaleissa?

Selkeät ratkaisut olisivat eduksi kansanvallalle ja äänestämisen uskottavuudelle. Näilläkin asioilla on merkityksensä, kun puhutaan siitä, mitä voimme tehdä äänestysaktiivisuuden ja politiikan arvostuksen hyväksi.