Sudet siirtyneet länteen – peurakanta tarjoaa puitteet kasvulle

Luonnonvarakeskuksen petoasioista vastaava professori Ilpo Kojola antoi äskettäin sekä televisiossa että lehdistössä tiedotteen, että susikantamme on nyt runsainta lännessä.

Tämä onkin luonnollista, kun otamme huomioon suden ravinnon saannin mahdollisuudet. Täällä idässä suden ainoa ravintoeläin on hirvi, joka on nykyään käynyt harvinaiseksi entisillä maamme tiheimmillä susialueilla Pohjois-Karjalan itäosissa.

Susi on löytänyt lännestä hyvät saalistusmaat, ja kanta on nopeasti kaksinkertaistunut, koska siellä on erinomainen hirvikanta ja muita pieniä hirvieläimiä.

Lisäksi länteen on suurella vaivalla sekä suurin kustannuksin saatu Kainuuta voimakkaampi metsäpeurakanta, jota ollaan parhaillaan siirtoistutuksin lisäämässä.

Susikannan nyt runsastuttua voimakkaasti lännessä saattaa vaikutus metsäpeurakantaan olla siellä sama kuin aikaisemmin Kainuussa, jossa liian runsas susikanta puolitti peurakannan viidessä vuodessa.

Ilpo Kojola ilmoitti lännen susikannaksi 108–122 yksilöä ja 16 laumaa. Koko maan kannaksi hän mainitsi 165–190 sutta ja 20 laumaa. Näin ollen muuhun maahan jäisi niitä vain neljä.

Ilomantsissa on Ilpo Kojolan karttoihin merkitty kaksi sisämaa- ja kaksi rajalaumaa. Kun rajalaumoista otetaan Kojolan ohjeen mukaisesti lukuun puolet, on Ilomantsissa kolme susilaumaa. Muuhun maahan jäisi siis vain yksi lauma! Näin ollen Ilpo Kojolan antamat luvut eivät pidä paikkaansa.

Maa-metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Sami Niemi kertoi ministeriön asettaneen tavoitteeksi maamme susilaumojen määrän nostamisen 25:een. Kun se luku saavutetaan, voidaan metsästys hänen mielestänsä taas aloittaa kannanhoidollisin poikkeusluvin. Kun nykyinen määrä on Ilpo Kojolan mukaan 20, ja niistä on lännessä 16, on tuo tavoite 25 jo saavutettu ja ylitettykin.

Maamme metsäpeurakanta on ainoa puhdas kanta koko maailmassa. Tätä lajia tavataan oman kantamme lisäksi vain Komissa ja Arkangelissa, mutta siellä se on risteytynyt tunturipeuran tai siitä kesytetyn poron kanssa. Mistä saamme geenilisää, jos metsäpeurakantamme perimä osoittautuu ahtaaksi?

Susia on kansainvälisen luonnonsuojelujärjestön ilmoituksen mukaisesti maailmassa 150 000–200 000 yksilöä, ja kanta on sen lausuman mukaan elinvoimainen.

Oma susikantamme on Kamtsatkalta alkavan, Siperian halki ja Uralin yli tänne ulottuvan kymmeniä tuhansia susia käsittävän populaation vähäinen jatke. Saamme siihen geeniperimää jatkuvasti, mutta perimän suppeudesta ollaan kumminkin huolissaan.

Asioita pitää ajatella maailmanlaajuisesti, eikä tuijottaa vain oman maamme tilanteisiin.

Herää kysymys, kumpi on tärkeämpää: suojella maailman elinvoimaisen susikannan yksilöitämme vai maailman ainoaa rotupuhdasta metsäpeurakantaamme, jonka säilymisestä Suomi on yksin vastuussa koko maailmalle?