Lapset eivät tarvitse jätteitämme

Ihmiskunta tuottaa nyt jätettä erilaisten tavaroiden muodossa enemmän kuin koko historiansa aikana. Kotonasi on koriste-esineitä, erilaisia tavaroita, elektroniikkaa, leluja, jotka oli pakattu mitä eriskummallisimpiin pakkauksiin.

Tavarat kulkevat paketeissa välityksellä ympäri maailmaa. On niin helppoa istua tietokoneen ääreen milloin missäkin mielentilassa ja ostaa sieltä itselleen onnea ja hyvää mieltä. Laskun aika tulee sitten joskus.

Onko kukaan ajatellut, miten paljon energiaa kuluu jo pelkästään tavaroiden siirtelemisessä paikasta toiseen? Ja miten paljon energiaa ja luonnonvaroja kuluu niitä turhuuden tavaroita tehtäessä?

Linja-autojenkin tavaratilat ovat muuttuneet osin ihmisten ostamien tavaroiden kuljettamiseen. Ilmiö on verrattain uusi, emmekä vielä tiedä miten kauaskantoisia seurauksia tällä kaikella on.

Tästä kaikesta lapsemme maksavat tulevaisuudessa suuren laskun. Tarvitsevatko he näitä kaikkia tavaroita joita maailma on pullollaan? Mitä he niillä tekevät lähtömme jälkeen? Miten me voimme kaiken tavaran lajitella? Onko niille oma loppusijoituspaikka? Vai poltetaanko ne energiana?

Lapsemme eivät tarvitse tavaroita, eivät viihdykkeitä elämäänsä. He tarvitsevat luontoa ympärilleen, ymmärrystä kohdata kaikki se mitä luonto meille antaa.

Näin kerran lapsia metsän läheisyydessä – kun nappia olisi painettu, lapset käänsivät katseensa metsään ja juoksivat sinne. Se oli lasten mielestä jännittävä paikka!

Älä jätä lapsillesi siivottavaksi kaikkea sitä tavaraa mitä omistat. Jätä heille tarinoita elämästä ennen tavaroiden vallankumousta. Niitä he tarvitsevat matkallaan aikuisuuteen.