Onko erilainen kohtelu perusteltavissa?

Jokin aika sitten haastateltiin (MT 9.1.) Suomen Mielenterveysseuran entistä toiminnanjohtajaa, laajan kokemuksen omaavaa arvostettua Pirkko Lahtea. Hän on paneutunut muun muassa maatalousyrittäjien elämään ja työhön toimien tällä hetkellä Maaseudun tukihenkilöverkoston ohjausryhmän puheenjohtajana. Haastattelussa Pirkko Lahti ihmettelee tuottajia piinaavaa valtavaa byrokratiaa ja sitä, miten ihmiset selviävät siitä.

Maatalousyrittäjien lisäksi monet pienyrittäjät kuten kampaajat ja parturit ovat valittaneet heitä uuvuttavasta pikkutarkasta kontrollista.

Mutta löytyyhän maastamme yritystoimintaa, jota ei valvonta eikä byrokratia vaivaa. Sitä on ainakin thaihieronta. Hyvinkään ja Riihimäen alueella ilmestyvä Aamuposti (8.1.) kertoi alueella toimivista thaihierontapaikoista, joita on kymmenkunta. Lehden mukaan  tätä bisnestä ei säännöllisesti valvo kukaan: ei aluehallintoviranomaiset,

ei rakennusvalvonta, ei poliisi, ei kukaan.

Ja kuitenkin näiden liikkeiden toimintaan epäillään usein liittyvän ihmiskauppaa, alaikäisten seksuaalista hyväksikäyttöä, rahanpesua yms. lailla kiellettyä.

Voi kysyä, eikö tätä ihmisoikeuksiin liittyvää toimintaa olisi tärkeämpää valvoa kuin syynätä, täsmäävätkö viljapellon ilmoitetut ja todelliset neliömäärät toisiaan.

Jos kerran liikehuoneistossa asuminen on kiellettyä, miksi se ei koske thaipaikkoja. Ja jos kampaamoissa  hintojen on oltava esillä ja kuitti on annettava suoritetusta maksusta, miksi se ei koske kaikkea liiketoimintaa.

Kirjoituksellani en suinkaan halua, että liiallisista määräyksistä ja kontrollista suivaantuneet maatalous- ja muut yrittäjät ryhtyisivät thaihierontapaikkojen omistajiksi, vaan sitä, että saataisiin viranomaiset luopumaan turhista määräyksistä ja kohdentamaan  viranomaisresurssit niille aloille, joilla valvontaa todellakin tarvitaan.

Voitaneen aiheellisesti kysyä, mihin perustuu yritysten erilainen ja eriarvoinen kohtelu?

Pirkko Kiviaho

Riihimäki