Tarkasti hoidetut

Sikatilan emäntä Arja Noksio tarkkailee emakkojen ja porsaiden hyvinvointia. 

Vanhat sanomalehdet ovat hyvää ja halpaa virikemateriaalia. Siat tohottavat ne hetkessä silpuksi. 

Arska-karju on sikatilan konsultti. Sen tehtävä on auttaa emakkojen kiimojen tarkkailussa. Arska pitää käytävillä tallustelusta. 

Risto ja Arja Nokson sikalan ”puuhavaunulla” tuodaan virikkeeksi myös purua ja heinää. 

Pikkupossujen oloa lämmittää lattialämmitys. 

Sikalassa on oltava riittävästi ikkunapinta-alaa. 

Leluja vaihdellaan, jotta mielenkiinto säilyisi. 

Kun televisiouutisissa kerrotaan sikaloille pakollisista virikemateriaaleista, näytetään usein kuvaa tilan isännästä tai emännästä repimässä possuille sanomalehteä. Noksojen sikatilalla emme voi välttyä tältä ”klassikolta”. Niin vain on, että sanomalehtien kanssa temuaminen on sikojen virikkeistä ylivertaisin.

”Sikojen mielestä se on parasta. Lehdistä ne aina innostuvat, muut virikkeet eivät ole lehtienluvun veroisia”, Risto Nokso sanoo.

Pian teuraspainoon kasvaneiden, kohta puolivuotiaiden lihasikojen karsinoissa nähdään innostuneita ilmeitä ja tuhisevia kärsiä, kun Hesari ja Ilkka saavat kyytiä. Mikään ei rapise yhtä ihanasti, siat ehkä tuumivat.

Karsinan perällä nököttää yksinäinen, lannalla kuorruttunut pallo. Siitä ei piittaa kukaan. ”Kyllä ne sitä vähän potkivat, mutta kyllästyvät pian. ”

Sioille on tarjottava virikkeitä, jotka ovat joko sanomalehtiä, varta vasten suunniteltuja leluja, järsittäviä köydenpätkiä ja kumiletkuja, palloja – mitä tahansa turvallisia kapineita, joita on mukava pureksia ja kärsällä ja sorkilla tökkiä. Jos sika elää pihattomaisissa olosuhteissa eli sillä on paljon pehkua, erillisiä virikkeitä ei tarvita.

Virikkeet ovat kuitenkin vain pieni siivu niistä keinoista, joita tuotantoeläinten eläinsuojeluvaatimukset edellyttävät. Nuo keinot on eläintenpitäjän tunnettava ja ne on myös tarkastuksen tullessa toteen näytettävä.

Ilmajokelaisten Arja ja Risto Nokson sikatilalla tehtiin eläinsuojeluasioihin liittyvä EU-tarkastus eli otantatarkastus kaksi vuotta sitten. Tarkastaja soitti, että on tulossa, ja oli pian pihassa. Sitten mentiin yhdessä sikalaa arvioimaan.

”Ei tarkastus oikeastaan hermostuta, kaikenhan pitäisi olla koko ajan kunnossa. Se kyllä vähän jännitti, että ollaanko muistettu varmasti kaikki. Säädöksiä ja vaatimuksia on paljon ja ne muuttuvat usein”, Arja Nokso sanoo.

Tarkastajan tärkeä apuväline on mittanauha tai lasermitta. Karsinoiden tilavaatimukset ovat millintarkkoja. Laki ilmoittaa minimimitat, joista eläinsuojeluviranomaisten mukaan saa mieluusti poiketa ylöspäin.

Mittakepin kanssa tehdyistä tarkastuksista eritoten Pohjanmaalla on joskus tykätty kyttyrääkin, ja Noksotkin tietävät miksi.

”Eläimen hyvinvointi ei voi olla millistä kiinni. Maalaisjärjen käyttö on sallittua.”

Mittojen lisäksi tarkastetaan eläinten vointi ja kunto, pitopaikkojen puhtaus, lääkekirjanpito ja sikojen kyseessä ollen se, että possut on kastroitu riittävän nuorina. Myös porsaiden hampaiden katkaisusta kysytään.

Noksojen kokoisella tilalla on myös oltava varajärjestelmä sähkökatkoja varten. Lisäksi varmistetaan, että tilalla on riittävästi väkeä, jotta sikojen hoito onnistuu. Tarkastettavia seikkoja on paljon.

”Tarkastuksesta jäi hyvä mieli. Se oli sellainen neuvova parituntinen. Kyselin tarkastajalta paljon, ja sain hyviä vastauksia. Silloin oli vasta kuultu nyt alkuvuonna voimaan tulleista säädöksistä. Huolestutti, täyttäisikö sikalamme myös uudet vaatimukset”, Arja Nokso sanoo.

Nokson tilalla huomautettavaa ei ollut. Kuusisivuisella tarkastuslomakkeella kaikki on merkitty kohtaan ”kunnossa”. Asia ei silti ollut, eikä ole, sillä selvä. Eläinsuojeluasiat tarkastetaan Noksojen tilalla usein. Arja Nokso kertoo:

”Sikatilalla, jolle luovutetaan lääkkeitä, on eläinlääkärin käytävä joka toinen kuukausi. Silloin tarkastetaan kaikki sikalan siat. Vuosittain tehdään terveydenhoitosuunnitelma, jolloin mietitään sikalan asiat tarkemmin läpi. On meillä käynyt myös tarkastaja katsomassa eläinten lastausta. Lisäksi tietenkin toimitamme valtakunnalliseen sikarekisteriin paljon tietoa joka kuukausi. Myös lihasikoja ostavalla Snellmannilla on omat kriteerinsä.”

Noksot käyvät säännöllisesti alansa koulutuksissa. Niitä järjestävät esimerkiksi Sikayrittäjät ry, Pro Agria ja lihatalo.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston läänineläinlääkäri Hanna Kukkola Pirkanmaalta oli se tarkastaja, joka kollegansa kanssa kävi Noksojen tilalla kaksi vuotta sitten.

Vuodesta 2010 alkaen aluehallintovirastossa työskennellyt Kukkola on tehnyt eläinsuojelutarkastuksia enimmäkseen Pirkanmaalla, mutta joitakin myös Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Suurin osa eläinsuojelukäynneistä on ollut otantatarkastuksia (eli EU-tarkastuksia), mutta joukossa on myös akuutteja ja kriittisiä epäilyyn perustuvia tarkastuksia, joissa kunnallinen viranomainen on pyytänyt aluehallintoviraston apua tarkastuksen teossa.

Kukkola tietää, että tarkastajiin ei aina suhtauduta suopeasti.

”Tässä on eroja. Pohjanmaalla suhtautuminen on ollut negatiivisempaa kuin Pirkanmaalla. Joskus on sattunut, että tarkastajaa ei olisi haluttu päästää tilalle. Jos tarkastus estetään, se tietää kaikkien tukien menetystä. Tällaisessakin tapauksessa tarkastus kyllä tehtiin.”

”Yleensä tiloilla ollaan aluksi varautuneita, mutta lopussa huojentuneita. Huomataan, ettei tarkastus ole kovin ihmeellinen juttu.”

Kukkola sanoo, että jos tiloilla on laiminlyöntejä, ne johtuvat usein tietämättömyydestä.

”Eläintenpitäjän pitäisi tietenkin tietää eläinsuojelulliset vaatimukset. Mutta kaikki eivät tiedä, ja vaatimuksetkin muuttuvat. Eläintenpitoon ei meillä vaadita mitään erityistä pätevyyttä, tiedot ja taidot pitäisi vain itse hankkia. Poikkeuksena ovat vain yli 500 broilerin pitäjät, joilta vaaditaan pätevyystodistus.”

”Varsinkin Eviran täydentävien ehtojen vaatimuksissa neuvontaa kaivattaisiin selvästi. Tuottajien pitäisi osata ostaa neuvontaa esimerkiksi Pro Agrialta ja tilaneuvojilta. Näihinhän saa tukeakin.”

Eviran otantatarkastuksissa vakavia laiminlyöntejä ilmenee Kukkolan mukaan vain harvoin. Vaikeat ongelmat eläinsuojelussa tulevat esiin useimmiten paikalliseläinlääkärin tekemissä epäilyyn perustuvissa tarkastuksissa. Niissäkin läänineläinlääkärit ovat toisinaan mukana.

Sianpito lienee se tuotannonala, joka on saanut eniten julkista ryöpytystä. Harvalta menivät ohi parin vuoden takaiset sikavideot ja niistä noussut tuotantoeläinten hyvinvointikeskustelu.

Suomen Sikayrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Ari Berg sanoo, että videokohunkin seurauksena ala tahtoo satsata tuottajien koulutukseen.

”Saimme Eviralta luvan julkistaa eläinsuojelutarkastuksessa käytettävän lomakkeen internetsivuillamme. Sieltä tuottaja näkee, mitä tarkastuksissa katsotaan. Hyvää oli myös se, että Evira ja aluehallintovirastot luennoivat sikojen hyvinvoinnin edistämiseen liittyvissä tuottajatilaisuuksissa eri puolilla Suomea. Myös Sikayrittäjät lisäsi koulutusta ja tiedottamista”, Berg luettelee.

Bergin mukaan epätietoisuutta vaatimuksista ja tarkastuksista on ollut myös viranomaisilla. Aina ei tiedetty, minkä tahon vastuulle mikäkin tarkastus kuului.

”Nyt asia on selkiintynyt. Kun myös sikayrittäjät tietävät, mikä viranomainen tekee tarkastuksen ja miksi, viesti tarkastuksista on muuttunut myönteiseksi. Ala ilman muuta haluaa, että tuotanto on laadukasta, ja siihen kuuluu eläinten hyvinvoinnista huolehtiminen.”

Berg ei väitä, että tietämättömyys lainsäädännöstä olisi ainut syy, jonka vuoksi eläinsuojeluvaatimukset eivät kaikilla tiloilla toteudu.

”Ongelmia voi tulla aina, kun kyseessä on ihmisten toiminta. Jos tuottaja väsyy, romahtaa, menee eläintenhoitokin alaspäin. Nämä tapaukset pääsevät usein julkisuuteen.”

Arja ja Risto Nokso pitävät eläinsuojelutarkastuksia hyvänä asiana. Itse he kokevat, että esimerkiksi sikojen virikkeet ovat hyvä juttu: ne antavat sioille ajankulua karsinaan ja vähentävät niiden stressiä. Sianpidon paperityötä he moittivat joskus uuvuttavaksi.

”Joskus on rasittavaa, kun esimerkiksi sikojen määrä pitäisi kaiken aikaa olla paperilla ajan tasalla. Noin puolentoista tuhannen kärsän jatkuva laskeminen tuntuu vähän turhalta, kun meidänkin tilalla joka päivä syntyy uusia possuja ja viikottain lähtee myös teuraaksi. Sikojen määräthän ilmoitetaan kuukausittain sikarekisteriin, kyllä sen pitäisi riittää. Mutta näin se vain pitää tehdä.” Arja Nokso tuumii.