Viisas vaan ei nöyrä
Elmeri on 138 sentin säkäkorkeudellaan iso aasiksi ja 109-senttinen Jopo pieni. Laumahierarkiassa pikku Jopo tosin pistää hevosillekin kampoihin.
Ylä-Monosen tilalla eläimet kunnioittavat toisiaan. Kissa saattaa joskus kyllä pistää maatakin isompien eteen.
Hevos- ja tonttutyttö Iina Järvinen ihastui aaseihin, jotka ovat rauhallisia, sydämellisiä, mutta myös jekkuilevia eläimiä.
Eläimet saavat jouluna ruuaksi jotain ylimääräistä herkkua. Ihmisten rauhallisuus tarttuu myös tallin väkeen.Elmerin suuri sydän on täynnä hellyyttä – silloin kun sitä itseään huvittaa.
Aasit asialla
Aasi yllättää ennakkoluuloisen. Se on viisas eläin, vaikkakin toisinaan varsinainen keppostelija. Raamatullista nöyryyttä ei sen sijaan ainakaan näistä aaseista löydy ripaustakaan.
TEKSTI: Minna Hiironen KUVAT: Jaakko Martikainen
Tekee temppuja jos tahtoo
Aasi on kristillisessä mielessä esillä joulusaarnoissa, mutta ainakaan Anu Ylä-Monosen Joposta tai Elmeristä ei ihan säteile pyhyys tai nöyryys, niitähän symboleja aaseille on joskus sovitettu. Kaikilla aaseilla on Anun mukaan selässä ristikuvio ja legenda kertoo sen tulleen siitä, että Jeesus ratsasti aasilla. Harmaalla Jopolla risti on erittäin selvä.
Tuttu kirkkoherra kertoo pitäneensä joskus saarnan siitä, kuinka Herra tarvitsee myös aaseja. Siinä hän rinnasti kuitenkin eläinlajin enemmän oivaltamattomiin ihmisiin kuin pyhiin.
Suuri sydän täynnä hellyyttä
Ylä-Mononen nauraa yleiselle luulolle, että aasit olisivat jotenkin tyhmiä. Hevosta pidetään viisaana, mutta itse asiassa aasilla on isommat aivot kuin hevosella. Se oppii tekemään erilaisia temppujakin.
Elmeri pudistaa päätään, kun häntä pyytää sanomaan njet ja ojentaa pyydettäessä jalkansa kuin koira tassunsa. Ylä-Mononen muistuttaa kuitenkin tärkeästä seikasta: ”Mikäli Elmeri tahtoo.”
Aasilla on oma tahtonsa, jota pitää osata maanitella esiin. Anu osaa sen porkkanoiden tai piparkakkujen avulla. Ei aasikaan käskien laula.
Elmeri kyllä osaa laulaa muun muassa ärsyttävän soittoäänen tahtiin. Laulu kuulostaa maallikon korvissa siltä kuin aasi ei saisi kunnolla vedettyä happea. Joskus Elmerin ääni kantaa kahden kilometrin päähän naapuriin.
Jopokin löysi äänialansa, kun Elmeri oli Elma-messuilla Helsingissä esittelemässä uutta aasiyhdistystä ja toinen jätetty kotiin. Se ikävöi kaveriaan ja emäntäänsä. Aasi leimautuu ihmisiin enemmän kuin hevonen, joka on laumaeläin.
Aaseja hankitaankin hevosen kaveriksi talleihin, koska se tulee halvemmaksi kuin toinen hevonen. Se syö vähemmän ja melkein pelkkää heinää eikä sairasta niin paljon kuin hevonen. Aasi ei ole niin jalostettu.
12-vuotiaalla Elmerillä on lännensatula ratsastusta varten. Kahdeksanvuotias Jopo voidaan valjastaa kärryjen eteen. Itsepäisyys tulee esiin hyvin juuri satulasta käsin. Elmeri melkein päättää suunnan. Porkkanakeppi nenän edessä saisi aasin jalka-avuja paremmin liikkeelle. Elmeri osaa myös viestittää selkeästi. Se vetää ratsastajan puntista, jos se haluaa taakan pois selästään.
”Aasi on viisaampi on kuin ihminen, sillä on aina joku syy käytökseensä. Se on aito eikä esitä mitään. ”
Ylä-Monosen mukaan aasilla on suuret korvat ja vähintään yhtä suuri sydän. Suuret tunteensa se näyttää avoimesti. Hellyyttä ja huomiota kerjätään, jos se on kortilla. Vapaana ollessaankin Jopo käy lässäyttämässä silloin tällöin emännälleen kunnon pusut ja pökkimässä itselleen hellyyttä.
Vieraskin saa usein osansa aaseilta, ja siksi näillä veijareilla on paljon faneja. Jouluna sukulaiset ja ystävät eivät jätä tervehdyskäynnillä tallia väliin. Siellä on aasien lisäksi kaksi ratsua, joiden seuraksi Anu hankki aasit.
”Ihastuin aaseihin Kyproksella 90-luvun lopulla. Jopo tuli meille kahdeksan vuotta sitten ja Elmeri sijaiskotiin noin viisi vuotta sitten.”
Tummanruskea Elmeri on harmaata Jopoa rauhallisempi ja arempi. Jopo on ilkikurinen keppostelija, joka saa Anun nauramaan päivittäin.
Yleensä kepposet johtuvat mustasukkaisuudesta, jos toinen saa enemmän huomiota. Kerran Anun siskontytär hääräsi vain oman hevosensa kimpussa eikä huomannut Jopoa. Se nappasi hevosen kilpasuitset, puri ne muodottomiksi ja kuljetti hevosen jalkasuojat piiloon. Toinen löytyi pellolta.
Jopo on kuljettanut myös naapurin tuulettumassa olleet matot ojaan. Yhden yllätyksen Jopo järjesti kopsottelemalla suoraan Ylä-Monosten tupaan.
”Sanotaan, että kun aasi huutaa, niin tulee sade. Meillä Elmeri ilmoittaa sen muutamaa minuuttia aikaisemmin. Aasit eivät tykkää sateesta.”
Aasit tuntevat myös kellon. Anu vie aasit aina hämärän tullessa talliin samaan aikaan. Jos ei emäntää kuulu oikeaan aikaan, Elmeri järjestää konsertin.
”Viisaampi eläin tämä on kuin ihminen. Sillä on aina joku syy käytökseensä. Se on aito eikä esitä mitään. Jos aasilla olisi kädet, se tekisi mitä vaan.”
Aasit asialla
Ylä-Monosten talleilla vietetään myös joulua jokavuotisen perinteen mukaan. Talli koristellaan oljilla ja kuusen havuilla. Oljet tuovat valoa talliin vuoden pimeimpänä aikana.
”Eläimet on ruokittava ja tallityöt tehtävä joulunakin. Eläimet saavat kuitenkin lahjaksi jotain extraa, esimerkiksi porkkanoita ja muutaman piparinkin.”
Anu Ylä-Mononen virittäytyy jouluun ratsastusretkellä, jossa aasit jolkkaavat mukana. Iltayöstä väki tekee vielä kierroksen ja toivottaa eläimille hyvää joulua.
Tallilla radio soittaa joululauluja, joten Jopo ja Elmeri nauttivat Sylvian joululaulunsa virittäytyneessä tunnelmassa.
”Kyllä eläimet vaistoavat joulun. Ne ovat rauhallisempia. Kai se oma rauha tarttuu niihinkin. Sukulaiset käyvät tervehtimässä aaseja ja hevosia samalla kun käyvät meillä.”
Aasit nauttivat tallin oljista ja piehtaroivat sekä nukkuvat niiden päällä. Havuista osa menee aasien suuhun.
”Nuutinpäivänä raahaan koko kuusen aaseille herkuksi. Kaarnakin maistuu.”
Aasit ovat kilttejä, joten niiden ei tarvitse pelätä pukkia. Anu on testannut sen, sillä vei joulupukin kerran talleille. Aasit tiesivät heti, miten toimia.
Ne vetivät pukkia parrasta.
Aasit asialla
Suomen aasiyhdistys perustettiin viime keväänä pääsiäisen aikaan ja rekisteröitiin heinäkuun lopussa. Siinä on vasta noin 30 jäsentä. Varsinainen jäsenhankinta alkaa ensi vuonna.
Virtolaisen puheenjohtajan Anu Ylä-Monosen mukaan jäsenet ovat eri puolilta Suomea. Yhdistys esittäytyi virallisesti ensimmäistä kertaa aasipiknikillä elokuussa ja Elma-messuilla marraskuussa.
Yhdistyksen tarkoituksena on edistää aasien hyvinvointia, levittää tietoisuutta ja saattaa aasien ystävät yhteen. Rekisteröinnille antaa vauhtia EU, joka määrää jokaisen kavioeläimen luetteloimista ensi vuodesta alkaen.
”Aaseja on Suomessa noin 300. Meillä on tilastoissa niistä 50”, Ylä-Mononen kertoo.
Ensimmäinen aasi tuli Suomeen 40-luvulla. Kuurilan kartanossa on aaseja jalostettu pitkään. Sieltä ovat lähtöisin myös Ylä-Monosen lemmikit. Ulkomailta, esimerkiksi Ruotsista, tuodaan aaseja Suomeen. Aaseja on monenikäisillä omistajilla nuorista eläkeläisiin.
Ylä-Monosen mukaan aasi syö kuivaheinää ja porkkanat ovat sen herkkua. Kauraa ei paljon anneta, koska se lihottaa.
Myös aasit ovat valitelleet sateita. Toisin kuin hevoset ne eivät siedä sadetta, vaan kyyristyvät vetisellä ilmalla kyttyrään. Aasi ei tykkää korvien kastumisesta. Kaviot ovat aasien aroin kohta, sillä ne ovat kuivan ja karun paikan eläimiä. Suomessa on niille liian kosteata. Sen sijaan talvella aasi voi olla pihalla hevosten kanssa aina 15 pakkasasteeseen.
Aasi voi elää 30-vuotiaaksikin eli sen ottamista kannattaa harkita tarkkaan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
