Hyllyyn vain kotimaista

Kotimaisuudesta on helpompi pitää kiinni, kun on itsenäinen ja isojen ketjujen ulkopuolella, kertoo kyläkauppias Jaana Kujanen. 

Pyheen kyläkaupasta on tullut monelle ohikulkijalle ohittamaton pysähdyspaikka. 

Kyläkauppias Jaana Kujanen repäisi itsensä irti totutusta vuosikymmenen alussa. Toimittajan työt jäivät ja Kujanen avasi pari vuotta tyhjillään olleen kyläkaupan Turku-Kustavi -tien varteen. ”Yhdestä hyllystä aloitin.”

Eikä ole katunut, vaikka työpäivät ovat pitkiä eikä lomista juuri ole tietoa. Pyheen kyläkaupassa viihdytään ja iloisesti naurava kauppias saa väen hyvälle tuulelle.

Pääosa asiakkaista on tuttuja Pyhän kylältä, mutta myös ohikulkijat ovat löytäneet kyläkauppaan. Ovi käy tiuhaan.

Lähin ruokakauppa on 10 kilometrin päässä. ”Aika monta kyläkauppaa on sulkenut ovensa parin vuoden aikana tästä läheltä.”

”Viereisen kaapelointityömaan väki tuo mukavasti lisää väkeä. Viime kesänä rakennettiin kevyen liikenteen väylää”, Kujanen kertoo.

Kauppojen aukiolon vapautumisen pelättiin näivettävän kyläkauppoja, mutta ainakaan toistaiseksi sellaisesta ei ole merkkejä. Myynti on kasvanut myös tänä vuonna, reippaastikin, Kujanen sanoo.

”Halpuuttamisestakaan ei oikein tiedä, vaikuttaako se jotenkin.”

Kujaselle oli alusta saakka selvää, että kaupassa myydään vain kotimaista ruokaa ja paikallisia tuotteita.

”Ajatuksena on, että kotimaiset tuotteet ja lähiruoka sopivat ajatuksena helposti asiakkaiden ostoskoriin.”

Kotimaisuudesta on pidetty kiinni, vaikka asiakkaat ovat kyselleet banaaneja ja appelsiineja. Kotimaisia omenoita on ollut tarjolla varsin hyvin ja ”marjapakasteita kehitetään, sillä tuoreiden marjojen kausi on lyhyt.”

Kujanen on joutunut antamaan hiukan periksi kotimaisuudesta, sillä kahvila ilman kahvia ei oikein toimi ja hyllyssä on myös teetä ja riisiä. Niissä hän suosii kotimaisia pakkaajia.

Kaupassa on myynnissä kahvia naapurikunnasta Kustavista. Pienpaahtimosta saa myös reilunkaupan kahvia ja luomua.

Haastatteluhetkellä kahvilassa ja kaupassa on parikymmentä asiakasta.

Turkulainen Sirpa Saarinen pistäytyi kyläkaupalle matkalla Taivassalon mökille, puuhapaikalle.

Hän kertoo poikkeavansa säännöllisesti kyläkauppaan. ”Loma alkaa tästä, kun istuu alas ja juttelee muiden kahvittelemassa olevien kanssa.”

Voisi luulla, että asiakkaat karttavat kauppaa, jonka hedelmähylly on näin suppea.

Kujasen mukaan toisin on käynyt ja moni banaaneja tai saunakaljoja hakemaan tullut on ymmärtänyt asian ja ollut positiivisesti yllättynyt.

”Asiakkaat ovat tykänneet siitä, että joku on varmistanut kotimaisuuden heidän puolestaan.”

”Kotimainen tuote on positiivinen asia. Se tuo työtä ja toimeentuloa. Olen mielissäni, kun kotimaisuuden puolesta kampanjoidaan.”

Valppaana pitää kuitenkin olla. ”Kotimaassa tuotettu voi hetken päästä olla tuontituote ja päinvastoin.”

Oluttakaan ei ole kaupan. Myymälätilaa on rajallisesti ja Kujanen halusi keskittyä ruuan ympärille. Lapsiperheitäkin poikkeaa kahvilaan, kun he tietävät, ettei oluen myynnin lieveilmiöitä ole.

Pyheen kyläkaupasta on tullut kahvilan myötä kyläläisten kokoontumispaikka.

Seurakunnan virkistyskerho kokoontui heti haastattelun jälkeen kaupalle. ”Yhdistykset ovat pitäneet täällä kokouksiaan, mutta häitä ei ole juhlittu – vielä”, Kujanen nauraa.

Kujanen pöllyttää käsitystä kyläkaupan hintatasosta. Kierros kaupassa osoittaa, etteivät hinnat poikkea juuri marketeista. ”Osa tuotteista on halvempia kuin hypermarketeissa”, Kujanen vakuuttaa.

Ruuan hintakeskustelun piti hyödyttää isoja kauppoja ja kiihdyttää keskittymistä, mutta Pyheen esimerkki kertoo toista, vaihtoehtoista.

Kujanen on onnistunut neuvottelemaan kotimaisten valmistajien kanssa hyvät toimitusehdot. Maidot, lihat, leivät ja kuivatuotteet tulevat suoraan valmistajilta, kun toimitusreittejä on mietitty myös kyläkaupan toiveiden mukaan.

Maidot tulevat Valiolta ja oman maakunnan lehmistä, lihat HK:lta ja Lallin lampaalta, leivät Veraiselta ja Rostenilta, mausteita Heikkilän yrttitilalta Mikkelistä, juurekset, perunat ja pastat lähituottajilta, käsitöitä lähikyliltä.

”Miesten villasukat oli viime kesän hittituote, viileää kun oli.”

Kotimaiset tuotteet ovat laadukkaita ja ne voivat olla myös edullisia, jos halutaan, Kujanen sanoo. Tuontituotteilla on usein moniportainen jakeluketju ja monta katteen tarvitsijaa.

”Osa kotimaisista valmistajista ei halua myydä suoraan kyläkaupalle, mutta onneksi moni haluaa. Kyläkaupan kilpailukyky menee, jos tavarat kiertävät tukun kautta.”

Kujanen toivoo, että pienille toimitetaan tuotteita samoilla ehdoilla kuin isoille. ”Paljousalennuksia voi olla, mutta hintaero ei voi olla kymmeniä prosentteja.”

Valikoimaa uusitaan ja laajennetaan koko ajan.

”Uusien tuotteiden löytymisessä ei ole ollut isoja ongelmia, sillä tietoa löytyy netistä. Enemmänkin pitää miettiä sitä, onko tuote sellainen, josta asiakkaat pitävät. Aina ei onnistu ja jos tuote ei liiku, se jää pois hyllystä.”

Kujanen pyrkii suoriin elintarviketeollisuuden ja tuottajien toimituksiin, muut hän tilaa toimitustukuista.

Kujanen oli 3,5 vuotta yksin kaupassa, arkisin aamukahdeksasta iltakahdeksaan ja viikonloppuisin aamukymmenestä eteenpäin. Maanantaisin ovet pidettiin kiinni.

Kahvila kehittyi kaupan rinnalla ja työtä alkoi olla niin paljon, että kauppias palkkasi työntekijän avuksi. Lisäksi kaupassa on töissä kaksi osa-aikaista työntekijää.

Kyläkauppa on itsenäinen eikä kuulu mihinkään ketjuun. Se on ollut hyvä ratkaisu, sillä valikoimaa on voinut kehittää aika vapaasti asiakkailta tulleiden toiveiden mukaan.

Kujasen mielestä itsenäisiä kyläkauppoja voisi olla enemmänkin. ”Ketjujen ulkopuolella oleminen sopii pienelle.”

”Kotimaisuudesta voisi olla vaikea pitää kiinni osana jotakin kaupan ketjua.”