Tutustumiskäynti erilaisiin metsiin

Arvostan sinua Silja Keränen ja Maaseudun Tulevaisuuden toimitusta avoimuudesta. Sinä Silja uskallat katsoa maailmaa vihreitten lasien läpi ja ilmeisesti asua muualla kuin Helsingin Kalliossa. (MT 7.2.)

Taksonomiassa EU:n parlamentti on antanut laiskuudessaan komissiolle vapaat kädet. Komission varapuheenjohtaja ja vihreän kehityksen ohjelmasta vastaava komissaari hollantilainen Frans Timmermans käsittää metsän puistoksi. Suomen vihreillä tuntuu olevan sama käsitys, ja miksi ei olisi. Metsä on Nuuksio, johon pääsee sporalla. Peräti telkkarissa lausutaan, että paras metsä on se, jossa on eniten lahopuuta. Öttiäisille varmaankin.

Miksi tästä sitten vouhkataan, kun jokaisen EU:n jäsenmaalla on oikeus päättää omista metsäasioistaan? Tässäkin asiassa piru istuu sivulauseessa.

Pahinta tässä metsä­asiassa on suomalaisten meppien ”viides kolonna”. Termi ei ehkä aukea kaikille, mutta googlettakaa. On keksitty hyvä termi: luonnon monimuotoisuus. Eikö ole monimuotoista, että jossakin on mäntymetsää, jossakin kuusimetsää ja jossakin lehtimetsää. Pääasia, että on metsää.

Kaikille metsäisten maitten unioniedustajille suosittelisin käyntiä erilaisissa metsissä: hakkuukypsässä, aukoksi hakatussa, hoidetussa ja hoitamattomassa taimikossa, ensiharventamattomassa, ensiharvennetussa ja taas hakkuukypsässä metsässä.

Timmermansia tällä vierailulla ei saisi ymmärtämään, mutta ehkäpä joku ”omistamme” tajuaisi jotakin hiilensidonnasta. Kalliossa asuvien ja punavuorelaisten kannattaisi suunnata energiansa Helenin hiilikasoihin.

Soittensuojelua en ihan ymmärrä. Suomen maapinta- alasta on 30 prosenttia suota. Sitä varmaan myytäisiin kohtuuhinnalla, siitä vaan ostamaan ja sitten suojelemaan. Ely voi ehkä valittaa, että tarkkana.