Tolkun riemujuhla
Onneksi puna- kaartilla ei ole nykyisin aseita.3.2.201810:00
Kansassa toteutuu usein viisaus terävämmin kuin johtajien aivoissa. Kun tarkoitus oli valita presidentti enemmistövaalilla, tolkun kansa teki sen ilman joutavaa rusettiluistelua.
Osa kansaa haluaa aina esittää haisevan vastalauseensa päättäjille. Mutta Matti Vanhanen (kesk.) ja Tuula Haatainen (sd.) eivät kerta kaikkiaan haise miltään.
Vaan kun Jan Vapaavuori (kok.) ja Jutta Urpilainen (sd.) talvella 2024 iskevät tulisesti yhteen, näiden vaalien untuvaisia tunnelmia ei muista enää kukaan.
Vanhat valtapuolueet SDP ja keskusta ovat pahasti eksyksissä. Sosialidemokraatit rankaisevat kansaa yleislakolla, kun puheenjohtaja Antti Rinteen politiikkaa ei suostuta rauhanomaisin keinoin kannattamaan.
Onneksi punakaartilla ei nykyisin ole aseita, kuten oli 1918, kun se voimalla lakkoili kansan valitsemaa eduskuntaa vastaan.
Juha Sipilän keskusta tuntuu vakavissaan pyrkivän pieneksi puolueeksi. Puoluejohto vannoi yhdellä nuotilla, että Paavo Väyrysen (kp.) äänestäjissä ei ollut keskustalaisia.
Puolue jäi heitteille, kun kaikki vanhat johtajat syöksyivät ministereiksi. Kokematon varapuheenjohtaja on nätti tyttö, mutta suusta pomppii sammakoita.
Presidentti Urho Kekkonen olisi mennyt televisioon, pitänyt sypäkän puheen ja antanut sitten valtakunnansyyttäjä Matti Nissiselle potkut. Kansa olisi ylistänyt reipasta presidenttiä venyneen kiistan ratkaisemisesta.
Nyt valtioneuvosto pitkän jahkailun jälkeen erotti Nissisen. Potkuille kasvot antoi arkisesti oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.).
Tuollaisissa jutuissa takana on aina oikeusministeriön perusteellinen virkamiesvalmistelu ja lopputulos sama. Poliitikko saa maineensa lavastustaidosta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
