Luovuttakaa, niin voidaan puhua lokeista

Ajattelin alun perin kirjoittaa tämän kolumnin Helsingin hevosen kokoisista lokeista. Kännykkään pirahtanut viesti Veripalvelulta sai minut kuitenkin muuttamaan mieleni: verenluovuttajille näyttäisi olevan jälleen kova tarve.

Kävin "kupattavana" muutama viikko sitten, joten oma hurme jää vielä ainakin hetkeksi kehon sisälle. Aika siis saarnata seurakunnalle verenluovutuksen ilosanomaa. Jospa osa teistä kävisi veripisteellä puolestani.

Suomalaisista noin 5 prosenttia luovuttaa verta. Joka päivä Veripalvelun vastaanotoille ympäri maata rientää noin 800 luovuttajaa: matkakulut itse maksaen ja omasta ajasta tinkien. Palkkioitakaan suorituksesta ei jaeta. Mikä siis saa luovuttajat liikkeelle?

Optimisti saattaa ajatella, että ihminen luovuttaa verta täysin pyyteettömistä syistä. Kanssaeläjien auttaminen on oikein, eikä teko vaadi sen tarkempia perusteluja.

Pessimisti puolestaan toteaa, että verenluovutus on vain yksi tapa lisää signaloida omaa eettistä ylemmyyttä. Onko tämänkin tekstin takana jokin alitajuinen tarve korostaa kirjoittajan omaa hyveellisyyttä?

Koen luovuttavani verta kahdesta syystä, mutta palataan niihin myöhemmin. Motiiveja tärkeämpää ovat luovutuksen hyödyt yhteiskunnalle.

Verta käytetään terveyspalveluissa moniin eri tarkoituksiin. Verivalmisteita tarvitaan muun muassa leikkauspotilaiden, onnettomuusuhrien, syöpää sairastavien ja keskoslasten hoitoon. Onnettomuuspotilas voi tarvita jopa kymmeniä verivalmisteita. Vastasyntynyt vauva saattaa tarvita veren vaihdon, jolloin hänelle valmistetaan kaikkia veren osia sisältävä koosteveri. Verenvuototautia sairastavat tarvitsevat plasmasta tehtyjä lääkkeitä.

Varastoon verta ei voi mahdottomasti luovuttaa, sillä verituotteiden viimeinen käyttöpäivä koittaa hyvinkin äkkiä. Esimerkiksi verihiutaleet säilyvät luovutuksen jälkeen vain viisi päivää. Juuri tästä syystä on tärkeää, että mahdollisimman moni suomalainen saadaan verenluovutuksen piiriin.

Ymmärrän, että maaseudulla ja pienissä kaupungeissa verenluovuttaminen on haasteellista. Luovutuspisteet ovat auki epäsäännöllisen säännöllisesti ja oman elämän aikatauluttaminen verenluovutuksen ympärille voi tuntua liian isolta vaivalta.

Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että isolle kirkolle, mistä kiinteitä luovutuspaikkoja löytyy, on aina tasaisin väliajoin asiaa. Seuraavan kerran kaupunkiostoksille lähtiessä kannattaa pohtia, voisiko päivän ohjelmaan ujuttaa aikaa myös verenluovutukselle. Omalla kohdallani prosessi on kestänyt aina maksimissaan tunnin, joten mistään aivan mahdottomasta uhrauksesta ei ole kyse.

Erityiskunniamaininnan ansaitsee Veripisteiden henkilökunta: Missään muualla en ole törmännyt yhtä ystävälliseen palveluun.

Siinäpä se. Luovuttakaa hyvät ihmiset, niin lupaan seuraavassa kolumnissa palata kevyempiin aiheisiin, vaikkapa niihin Helsingin lokkeihin. Ne ovat oikeasti ihan järjettömän kokoisia maakuntien lokkeihin verrattuna.

Ja ne kaksi syytä miksi minä käyn luovuttamassa verta:

1. Hoitajat muistavat aina kehua verisuoniani, joihin on kuulema helppo osua piikillä.

2. Veripisteissä tarjolla oleva appelsiinimehu on todella hyvää.

Minkäs teet, olen perso kehuille ja mehuille. Puoli litraa verta on halpa hinta pönkittää omaa vatsaa ja egoa.