
Lupaus keväästä
Pienessä, pyöreässä sipulissa piilee lupaus uudesta keväästä. Tulppaanien ja narsissien ohella kannattaa maahan pistellä myös muita varhaisia kukkijoita.
Jaana kankaanpää
Idänsinililja
Hanki isoja, napakoita sipuleja, joissa ei vielä näy kasvun merkkejä.
Istuta pikkusipulit 5–10 cm:n syvyyteen, tulppaanit ja narsissit jopa 25 cm:n syvyyteen.
Tiiviillä savimailla tulee kasvualustaa parantaa sekoittamalla siihen hiekkaa.
Vasta istutetut sipulit tarvitsevat kosteutta juurtuakseen. Yleensä syksyn säät huolehtivat riittävästä vedensaannista, mutta etenkin kuivilla seinänvierustoilla on juurtuvia sipuleita hyvä kastella.
Kestäviä pikkusipuleita voi melko huoletta istuttaa niin kauan kuin maa säilyy sulana.
Myöhäisten istutusten suojaksi kannattaa haravoida lehtiä, jotta sipulit ehtivät juurtua ennen maan routaantumista.
Syksyllä maahan kaivettavat kukkasipulit ovat monessa suhteessa vertaansa vailla. Niiden istutus ei vaadi suuria ponnistuksia, eikä monestikaan haittaa, vaikka sipulipussin sisältö hetkeksi unohtuisi. Kevään kestävät kukkijat tapaavat pinnistää esiin, vaikka sipulit tulisi kairattua maahan vasta marraskuun räntäsateessa.
Sipulikukista puhuttaessa nousevat useimmiten ensin mieleen korskeat tulppaanit, mutta sen minkä tulppaanit voittavat koossa, ne häviävät usein elinvoimassa. Sinnikkäät, mutta matalat pikkukukat viihtyvät pihalla vuosikausia. Viihtyessään pienet sipulit levittäytyvät yhä laajemmiksi, kukkiviksi laikuiksi. Moni vanha pihapiiri onkin kauneimmillaan varhain keväällä, kun vuosikymmenien ajan kukoistaneet matalat kukkijat valtaavat nurmikot ja pensaiden juuret.
Pikkurillin pään kokoinen sipuli tai mukula on täynnä tavaraa, sillä kevään kukinto odottaa jo valmiina sen uumenissa. Vasta istutetut sipulikukat tulevatkin toimeen lähes omillaan. Hoidon osalta tärkein vaihe koittaa vasta keväällä kukkien lakastuttua, jolloin lehtien tulee antaa rauhassa lakastua ja kerätä uutta energiaa. Viihtyessään pikkusipulit siementävät ja kasvattavat kylkiinsä uusia, pieniä sipulin- ja mukulanalkuja, jotka jo muutamassa vuodessa alkavat nekin kukkia.
Itsekseen levittäytyviä, perinteisiä pikkusipulikukkia ovat muun muassa idänsinililja (Scilla siberica), kirjokevättähti (Scilla forbesii), posliinihyasintti (Puschkinia scilloides), krookukset (Crocus sp.), helmililjat (Muscari sp.) pystykiurunkannus (Corydalis solida), lumikello (Galanthus nivalis), kirjopikarililja (Fritillaria meleagris) ja kääpiötulppaani (Tulipa turkestanica).
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

