Meidän kokoinen unelma

Tupu ja Sakari Mentu ostivat Vuolingon vanhan aseman vapaa-ajanpaikakseen. 

Keittiön lattia on vanhaa perua, samoin seinien pinkopahvit. 

Tupu Mentulla on asematausta. Hänen isänsä ja isoisänsä työskentelivät asemamiehinä Kolhon asemalla Vilppulassa. Koulumatkansa Tupu kulki lättähatulla.

Nyt Tupu Mentu saa viettää aikaa omalla asemallaan miehensä Sakarin kanssa.

Vuonna 2009 valtion omistama Senaattikiinteistöt laittoi myyntiin ison erän vanhoja rautatierakennuksia. Mikkelissä sijaitseva Vuolingon asema päätyi Mentujen omistukseen.

Heidän tavoitteenaan oli hankkia pienehkö juna-asema, jota he voisivat laittaa mahdollisimman paljon itsenäisesti. Myös taajaman läheisyys oli tärkeää, koska perhe ei omista autoa.

Vuolingon asemaa ympäröi vehreä maaseutu. Mikkelin keskusta on varttitunnin ajomatkan päässä.

Arkkitehtinä työskentelevä Sakari Mentu muistaa vielä hyvin ensikäynnin Vuolingon asemalla. Lunta tuprutti ja pimeä painoi päälle. Taloon ei päässyt sisälle, mutta eipä siellä olisi ollut tuolloin valojakaan.

Ammattilaisen silmin hän näki, että seinät ovat suorat, eikä vesivuodoista ja painaumista näkynyt jälkiä.

”Tämä oli kaukana kenenkään haavetalosta, pikemmin karua katsottavaa. Näin kuitenkin sen, että asema on mahdollista remontoida tarpeisiimme sopivaksi paikaksi.”

Oman aseman ostaminen herätti alkuun ristiriitaisia tunteita. Ensin rakennukseen pääsi vain yhdestä ovesta ja ikkunoissa oli rumat vanerit. Yksikään huone ei ollut asuttavassa kunnossa.

”Ensimmäisenä syksynä seisoimme Sakarin kanssa yhdessä talon rähjäisessä huoneessa, kun minuun iski suuri epäusko. Siinä tilanteessa oli luotettava täysillä mieheni arviokykyyn, että tästä saadaan vielä kiva paikka.”

Vuolingon asema on 1920-luvun Tornion radan tyyppipiirrosten mukaan rakennettu. Muut vastaavat ovat tuhoutuneet. Vuolingosta tuli vuonna 1955 Suomen ensimmäinen rautateiden kauko-ohjattu liikennepaikka.

Mentut ovat remontoineet historiallista asemaansa itsenäisesti ja huone kerrallaan.

Kattoremontin ja makasiinipäädyn oikaisun he teettivät rakennusfirmalla. Tänä kesänä asema maalataan talkoovoimin.

”Onneksi olemme olleet mukana viime vuosina aikana useissa ystävien järjestämissä talkoissa. Olen vinkannut tutuille, että meille saa tulla kyläilemään kesällä”, Tupu Mentu myhäilee.

Aseman vanhaa henkeä on kunnioitettu. Periaatteena on, ettei perinteikästä lähdetä modernisoimaan turhan päiten.

Seinien pinkopahvit ja ruudullinen linoleumilattia saivat jäädä. Makasiinin seinille raapustetut puumerkit muistuttavat edelleen menneistä vuosikymmenistä.

”Emme ole tehneet mitään ylimääräistä. Olemme jättäneet kuluneita pintoja esille. Monia se ihmetyttää. Mutta niinhän se on, että kauneus on katsojan silmässä”, Sakari Mentu naurahtaa.

Aseman oston myötä timpurinvehkeet ovat alkaneet pysyä kädessä, ja Mentujen sisäkissakin on oppinut pyydystämään hiiriä.

”En ollut aiemmin tehnyt remonttitöitä, joten oma tekeminen on hidasta ja ainaista uuden opettelua. Mutta se on ollut hauskaa”, Tupu Mentu vakuuttaa.

Vaikka työtä on tehty paljon ja sitä riittää edelleen, uudisasukkaat eivät ole hätiköineet remontin suhteen. Valmista ei tarvitse tulla välttämättä koskaan.

”Meille on ollut alusta alkaen selvää, että tulemme viettämään aikaamme keskeneräisessä paikassa ties kuinka kauan. Kunnostamme asemaa oman tahtimme ja jaksamisemme mukaan. Yksi kohtalotoveri sanoi osuvasti, että teillä on tuommoinen teidän kokoinen unelma”, Sakari Mentu sanoo.