Tavara ei korvaa vanhemman läsnäoloa

Nykyään on kiire saada lisää rahaa ja päästä käyttämään sitä. Kauppakeskuksissa oleskelu ja shoppailu on ajanvietettä.

Tärkeämpää olisi viettää aikaa kotona perheen kanssa. Lapselle olisi parempi antaa vähemmän tavaraa, sillä silloin hän oppii arvostamaan sitä, mitä hän saa.

Vanhemman velvollisuus on sanoa myös ”ei”. Tämän yhden pienen sanan merkityksen opettamisella voidaan välttyä monelta harmilta myöhemmin.

Anna lapselle aikaa tavaran sijasta. Nykyään elintaso on monella tavalla kasvanut, samoin on nuorten varustetaso parantunut. Mp3-soitin, kännykkä, tietokone, taulu-tv, muotivaatteet ... lista on loputon.

Vanhemmat hukuttavat tänä päivänä lapsensa tavaroihin. Nuorille runsaudensarvesta on tullut itsestäänselvyys.

Kaiken saaminen tuo tyhjyyden tunteen. Ehkä he tulkitsevat sen rakkaudettomuutena ja syyttävät vanhempiaan, jos nämä jättävät hankkimatta heille kaikkea.

On tärkeää, että lapsi kokee saavansa ne tavarat, jotka hän tarvitsee esimerkiksi harrastuksiinsa sekä sellaista, josta hän tuntee iloa ja jonka avulla hän kokee kuuluvansa kavereidensa joukkoon - tarpeettoman tavaran ostaminen tarpeellisen sijasta saa lapsen masentumaan.

On tärkeää kuunnella lapsen toiveita, mitä tavaroita hän tarvitsee ja pyrkiä toteuttamaan niistä tärkeimmät. Onni syntyy pienistä asioista ja kohtuullisuudesta – kun joskus saa jotakin, joka ilahduttaa, sitä osaa arvostaa.

Nuorten syyllistäminen tästä tilanteesta on turhaa, voimme vain katsoa itseämme peiliin. Jokainen vanhempi varmasti haluaa antaa lapselleen mahdollisimman onnellisen elämän.

Tilanteen voi tiedostamalla korjata, muuttaa toimintamallia vanhempana. Voimme kaikki tyytyä vähempään tavaramäärään, kierrättää ja lainata toisiltamme, se säästää myös luonnonvaroja.

Vanhempi, joka ostaa vähemmän, viestittää toisenlaisen mallin lapselleen. Liian usein tavaralla korvataan jotakin tärkeämpää, kuten rakkautta ja läsnäoloa.