politiikkaa Kahdessa polvessa
Maaseudun naisten puolia on pidettävä, Katri ja Milja Komi korostavat yksissä tuumin. Isä Armas muistelee, että jo pikkutyttönä Katri kieltäytyi tiskaamasta veljiensä lautasia.
Milja Komi on tullut tunnetuksi juhlavaatteiden suunnittelijana ja toteuttajana. Katri on astellut Linnan juhliin niin VHS-kasetin nauhasta kudottuun iltapukuun kuin sukkahousuista kierrätettyyn asuun sonnustautuneena.Kansanedustajuus on enemmän kuin työtä, mutta sitä ei tarvitse tehdä koko ikäänsä. Sen tietävät isä ja tytär Armas ja Katri Komi, jotka molemmat päättivät itse jättäytyä pois Arkadianmäeltä.
TEKSTI: Liisa Yli-Ketola KUVAT: Lari Lievonen Joroisten Kolmalla
Helpotus. Se oli Milja Komin, 70, ensimmäinen tunne, kun hän kuuli tyttärensä Katri Komin, 46, päätöksestä olla lähtemättä ehdolle eduskuntavaaleihin.
”Voi, sieluuni on sattunut monta kertaa, kun olen nähnyt, miten Katri puntaroi politiikan kysymyksiä. Hän on sellainen järki-ihminen, joka haluaa tutkia asiat monelta kantilta ennen kuin tekee päätöksiä”, äiti Komi perustelee.
Joroislainen Milja Komi on seurannut 24 vuotta kansanedustajaelämää läheltä.
Ensin hänen puolisonsa Armas Komi, 74, lähti viisikymppisenä maanviljelijänä ja kunnallispolitiikan konkarina kokeilemaan tosissaan siipiään eduskuntavaaleihin.
Kahtena edustajakautenaan Armas pääsi vaikuttamaan muun muassa maatalouspolitiikkaan, Suomen liittymiseen Euroopan unioniin sekä maan selviytymiseen historiallisesta lamasta.
Nyt myös Armas on tyytyväinen, ettei hänen enää tarvitse kiiruhtaa vaalikentille entiseen tahtiin. Toisaalta juuri hän voi sanoa tyttärelleen syvällä rintaäänellä, että eduskunnasta poisjäämisen tunnetta tämä ei vielä tiedä. Sen isä jo tietää.
”Kyllä kansanedustajuus muuttaa ihmistä. Muistan, kun minulle Warkauden lehden päätoimittaja sanoi aikoinaan, että kohta sinäkin kuljet takki auki kaulahuivi heiluen iltapäivälehti kädessäsi lentokentällä.
Ja niin siinä juuri kävi. Sellaiseen elämänmenoon tottuu nopeasti”, Armas muistelee.
Mutta niin tottuu taas eduskunnan jälkeiseen elämäänkin.
”Kun on kerran vaikuttajaksi ryhtynyt, aina tarjoutuu tehtäviä järjestöissä ja vapaaehtoistyökentällä.”
Kuinka käy kiistelyn?
Se Armasta askarruttaa, kuinka käy isän ja tyttären poliittisten kiistelyjen. Tai eiväthän he vanhemmat suinkaan halua kiistellä, mutta Armaksen mukaan Katri joskus innostuu.
”Minä sanon, että säästä nyt toista, kun Armas alkaa heti asemalta hakiessaan kysellä, miksi eläkeläisiltä taas leikataan”, Miljaa naurattaa.
Katri toteaa, että kaikkialla muualla kansanedustajan pitää käyttäytyä hyvin, mutta kotiväen kanssa saa välillä irrotella – eikä hänkään aina jaksa politiikkaa. Vanhempiensa luokse hän menee mielellään viikonloppuisin saunomaan.
”Eri mieltä olemme ydinvoimasta. Minä kannatan sitä, koska en usko, että bioenergialla pystyttäisiin sähköntarpeeseen vastaamaan”, Armas sanoo.
Katrista tärkeintä on olla rehellisesti sitä mieltä, mitä on. Sen jälkeen voi hyväksyä sen, että toiset ovat asioista eri mieltä.
Aamu Uudessa-Seelannissa
Milja Komi listaa missä kaikkialla he Armaksen kanssa, virkeinä eläkeläisinä, nykyisin toimivat. On kirkkovaltuusto, Eläkeliitto, Karjalan liitto, veteraanitoiminta, runous ja muu kulttuuri.
Eduskuntatyön jälkeen Armas toteutti ilmaan heittämänsä idean siitä, että siirtokarjalaisista pitää kirjoittaa kirja. Niinpä hän sen teki, vaikka pitää perheen naisia itseään enemmän kirjallisuusihmisinä.
”Tykkään kokonaisuuksista ja projekteista. Siksi en halunnut kansanedustajuudestakaan ikuisuusvirkaa. Totesimme kansanedustaja Markku Lehtosaaren kanssa, että Etelä-Savosta tarvitaan koulutettuja ja kielitaitoisia kansanedustajia. Paineet ministeriyteen Etelä-Savossakin kasvoivat, ja tajusin, ettei maamieskoulupohjalla ole mahdollisuuksia päästä pidemmälle. Siksi kyselin Katria ehdokkaaksi.”
Vuosi oli 1998 ja kyse keskustalaiseksi kansanedustajaehdokasehdokkaaksi asettumisesta Mikkelin vaalipiirissä.
Katri kiersi tuolloin rinkkansa kanssa seitsemän kuukautta maailmalla radioraportteja tehden.
”Olin yötä Uudessa-Seelannissa retkeilymajassa parin korttelin päässä parlamentista. Kokkailimme siinä aiemmin tuntemattoman, lakimieheksi esittäytyneen matkailijan kanssa ja vaihdoimme ajatuksia pitkälle yöhön. Hän totesi minulle, että sinusta tulisi hyvä poliitikko. Aamulla isä soitti ja kysyi ryhdynkö ehdokkaaksi jäsenvaaliin”, Katri kertoo.
Kännykän toimivuus oli vielä monin paikoin olematonta, mutta sillä hetkellä Armas kuuli välittömästi myöntävän vastauksen.
”Emmehän me äidin kanssa uskoneet, että heti pääsisit läpi. Uskoitko itse?” Armas kysyy.
”Tietenkin. Tosissanihan minä lähdin vaalityötä tekemään.”
”Äänestän isästäsi huolimatta”
Vanhemmat Komit hämmästelevät sitä sisukkuutta, jolla Katri alkoi soitella satunnaisesti valituille eteläsavolaisille. Tämä kyseli, tuntevatko he Katri Komia ja jos tuntevat, niin mistä ja mitkä ovat tärkeitä hoidettavia asioita.
”Soitithan sinä kunnanjohtajillekin. Oli se aikamoista”, Armas hymyilee.
Milja muistaa, että he Katrin kanssa organisoivat 30 runoiltaa, joilla tavoitettiin niitä, jotka eivät yleensä ole politiikasta kiinnostuneita.
”Pahinta oli, etten voinut käyttää isää edes autokuskina ensimmäisissä vaaleissa. Hänhän oli istuva kansanedustaja, ja jos hänen kanssaan olisin liikkunut, kaikki olisivat puhuneet vain hänelle”, Katri hymähtää.
Äänien testamenttaamiskysymykseen Armas vastaa, että sitä oli maakunnassa eräs toinen jo kokeillut ja selväksi oli käynyt, ettei niin voi tehdä. Jokainen vaali käydään erikseen, ja äänestäjät päättävät.
”Laskeskelin, että tuoreeltaan minun jälkeeni Komi nimenä saattoi olla joillekin tuttu”, Armas myöntyy.
Muutamat totesivat Katrille haluavansa äänestää häntä isästään huolimatta. Yhteisiä äänestäjiä oli kuitenkin maksimissaan kolmasosa, he laskeskelevat.
Milja Komia on matkan varrella aina suututtanut loan heittäminen poliitikkojen ja heidän läheistensä päälle. Hänellä on tallessa laatikollinen haukkumakirjeitä, joissa häntä solvataan. Milloin on puoliso ja milloin tytär ollut liikaa esillä ja vääränlaisissa asioissa.
”Onko se minun vikani tai ansioni, että he ovat poliitikkoja?” Milja pohtii. Hän on niellyt asiaa sisälleen kaikki nämä vuodet.
Tyhjät takataskut
Politiikkaa on aina puhuttu Komien kodissa. Tupailtoja pidettiin Kolmalla. Ja keskustan lapsijärjestössä Vesaisissa Katri toimi pikkutytöstä saakka, mutta opiskelijapolitiikka tai kunnallispolitiikka eivät häntä innostaneet.
Opiskeluvuosinaan Helsingissä Katri keskittyi opiskelun ohessa työn tekoon. Maailmanympärysmatkan rahoja hän keräsi jakamalla lehtiä, tekemällä puhelingallupeja ja viljelemällä kesät vihanneksia.
Kun isä valittiin eduskuntaan, opiskelijatytär saattoi ”maalaisen” työpaikalleen. Alkuun isä sai myös asua tyttären kämpillä.
Helsinki on ollut Katrille vain työmaa ja Joroinen koti.
Nykyisin myös Armas ja Milja asuvat Joroisten kirkolla, koska sukupolvenvaihdoksen jälkeen heidän kuopuksensa Santtu viljelee Katja-puolisonsa kanssa viljatilaa Kolmalla. Sisarusten ja vanhempien yhteydet ovat tiiviit.
”Veljen tytöt jo päättivät, että heille tulee hevonen, kun kuulivat, että jään pois eduskunnasta. Saa nähdä tuleeko”, lapsesta saakka ratsastusta harrastanut Katri hymyilee.
Enempää hän ei suostu tulevaisuuden suunnitelmiaan valottamaan.
”Mitään ei ole takataskussani.”
Milja mainitsee Katrin osallistumisesta äskettäin dekkarikurssille ja ranskan kielen ylioppilaskokeen suorittamisesta.
”Mitä hän vielä keksiikään”, Milja miettii.
Raudun kuusiaita palkittiin
Sodan jälkeen Raudusta siirtolaiseksi asettuneen isoisän Mikko Komin rakentamassa maalaistalossa Katri oppi jo 1970-luvulla kansainvälisyyteen ja tasavertaisuuteen.
Naapurissa eno opetti pikkutytölle venäjää. Armaksen kanssa Katri lähti 1980-luvulla salaiselle kotiseutumatkalle Neuvostoliiton puolelle Raudun pitäjään.
”Vanhan kuusiaidan puut kuulivat vielä kerran karjalan murretta”, Katri kirjoitti matkasta Karjala-lehden kirjoituskilpailuun – ja sai palkinnon.
Kolman tilalla oli ulkomaisia harjoittelijoita ja opiskelijoita. Katri itse lähti jo nuorena ulkomaille leireille ja vaihto-opiskelijaksi.
Armaksen ollessa eduskunnassa työvaltaisen vihannestilan pito sipuli- ja kaalimaineen jäi pitkälti Miljan vastuulle. Hän soitteli Helsinkiin, kysyi ohjeita sipulikoneen korjaukseen ja ratkoi tilanteita määrätietoisesti kotona. Sesonkiaikaan työntekijöitä oli parikymmentä.
”Olin ollut tavallaan työntekijä itsekin, mutta en osannut johtaa kokonaisuutta. Armas ehdotti viljelyalan vähentämistä, mutta halusin pitää tilan kunnossa seuraajalle”, sisukas Milja kertoo.
Emännän työn ohessa hänelle tärkeätä on ollut maaseudun naisten puolustaminen monessa yhdistyksessä. Siksi hän on erityisen ylpeä tyttärensä tasa-arvotyöstä kotimaassa ja maailmalla.
Painolastina vastuu
”Katri on mielestämme tullut vahvemmaksi puolustamaan oikeaksi kokemiaan periaatteita. Hän on aina ollut itsenäinen oman tiensä kulkija, eikä eduskunta ole sitä muuttanut. Ehkä maailmankuva on laajentunut ymmärtämään vahvemmin erilaisia näkemyksiä”, Milja ja Armas kiteyttävät sitä, kuinka 16 vuoden jakso eduskunnassa on tytärtä muuttanut.
Katri arvelee muuttuneensa entistä vastuuntuntoisemmaksi, vakavammaksi ja pikkutarkemmaksi.
Hänelle vastuu on merkinnyt myös painolastia.
Armas muistaa yllättyneensä sitä, miten eduskunnassa jokaiseen tehtävään suorastaan rynnittiin.
”Kuntatasolla ihmisiä pyydetään ja kannustetaan mukaan. Eduskunnassa tuntui monilla olevan mielessään vain minä eli oma eteenpäin pääseminen”, Armas kuvailee ja jatkaa:
”Eduskunta oli mielestäni rankka työpaikka, etenkin henkisesti. Edustajan tehtävästä ei voi olla koskaan täysin vapaalla, vaan aina on tarkkailun alla.”
Katri näkee sukupolvien välillä eroa siinä, miten kansanedustajuuteen suhtaudutaan. Muutkin hänen ikäisensä haluavat tehdä yhden uran edustajana ja sitten vielä muuta. Hän ei ole yltiöpäisen ihastunut kansanedustajan tulotasoon tai työn hienouteen.
”Moni opiskelukaverini saa samantasoista palkkaa hakematta työtänsä omalla rahalla neljän vuoden välein. Kunnallispolitiikassa en ole mukana, koska mielestäni tehtäviä ei pidä keskittää. ”
Vinkiksi kansanedustajiksi pyrkiville hän sanoo, että on hyvä tulla toimeen itsensä kanssa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
