Lukijalta: Alueiden eriytyminen haastaa suomalaisen demokratian

Suomea on viime vuosikymmeninä kehitetty ilman laajasti hyväksyttyä näkemystä aluekehityksen suunnasta. Samalla kuntien tilanteet ovat eriytyneet yhä selvemmin. Osa alueista kasvaa nopeasti, kun taas toiset menettävät väestöään.

Tähän taustaan nähden alkuvuonna Kuntaliiton aloitteesta käynnistynyt parlamentaarinen työ kuntien tulevaisuudesta on merkittävä avaus. Väestökehityksen vaikutukset ulottuvat kauas yksittäisten hallituskausien yli. Siksi tarvitaan laajaa yhteisymmärrystä siitä, millaisia kuntia Suomeen tavoitellaan ja miten niiden toimintakyky turvataan erilaisissa olosuhteissa.

Kuntaliitoksilla voidaan joissakin tapauksissa saavuttaa hyötyjä, mutta ne eivät yksin ratkaise väestökehityksen, palvelujen saatavuuden tai julkisen talouden haasteita.

Samalla on syytä kiinnittää huomiota demokratian toimivuuteen. Ehdokkaita on yhä vaikeampi saada vaaleihin ja monissa vaaleissa myös äänestysaktiivisuus on heikentynyt. Kun osallistuminen vähenee, myös päätöksenteon koettu legitimiteetti heikkenee.

Huomiota ansaitsee myös alueellinen edustavuus. Väestön keskittyessä kasvukeskuksiin reuna-alueilta ja harvemmin asutuilta seuduilta on entistä vaikeampi ponnistaa aluevaltuustoihin ja eduskuntaan. Demokratian kannalta olennaista ei ole vain enemmistön tahto, vaan myös se, että koko maan erilaiset tarpeet ja näkökulmat tulevat päätöksenteossa riittävästi huomioiduiksi.

Parlamentaarisen työn suurin arvo ei välttämättä ole yksittäisissä ratkaisuissa. Sen suurin merkitys voi olla siinä, että vaikeita kysymyksiä tarkastellaan yli puoluerajojen ja hallituskausien. Monet kuntien tulevaisuutta koskevat ratkaisut ovat poliittisesti niin haastavia, että niiden siirtäminen on usein ollut helpompaa kuin niiden tekeminen. Vaikeita valintoja on helpompi tehdä yhdessä kuin yksin.

Atso Vainio

kaupunginjohtaja, Uusikaupunki

Suomen Kuntajohtajat ry:n hallituksen jäsen