Sotilasliikkuvuutta on parannettava – vahva puolustus edellyttää kykyä siirtää joukkoja nopeasti
Tarvitaan parempia teitä, ratoja, satamia, siltoja, tietoliikenneyhteyksiä, sekä kykyä toimia, jos Venäjä iskisi infrastruktuuriin kriisitilanteessa, kirjoittaa europarlamentaarikko Pekka Toveri (kok.).
Suomelle tärkeissä maayhteyksissä on vakavia puutteita, kuten rataverkon venäläinen raideleveys ja puuttuvat poikittaisyhteydet, kirjoittaja toteaa. Kuva: Petteri KivimäkiEurooppalaiset tiedustelupäälliköt ja Naton pääsihteeri, Mark Rutte, ovat viime aikoina yhä selkeäsanaisemmin varoittaneet Venäjän aikeista haastaa Natoa sotilaallisesti heti, kun siihen tulee mahdollisuus. Vahva puolustus edellyttää kykyä siirtää joukkoja nopeasti oikeaan paikkaan, minkä vuoksi sotilasliikkuvuus on noussut tärkeäksi keskusteluksi myös EU:ssa. Euroopassa on noin 2 miljoonaa sotilasta ja tuhansia panssarivaunuja, mutta niiden nopea siirto itärajalle vaatii investointeja liikenne- ja viestintäinfrastruktuuriin.
Tarvitaan parempia teitä, ratoja, satamia, siltoja, tietoliikenneyhteyksiä, sekä kykyä toimia, jos Venäjä iskisi infrastruktuuriin kriisitilanteessa. EU:n suunnitelmissa puhutaan jopa 80–200 miljardin investoinneista sotilasliikkuvuuteen vuodesta 2028 alkaen. Tähän mennessä EU on käyttänyt vain 1,6 miljardia, ja tuokin raha on valunut tehottomasti ilman selkeää strategiaa. Nato sen sijaan tietää, mitä pitää suojata ja missä.
EU olisi valmis investoimaan Suomeen, mutta vain jos Suomelta löytyy kunnianhimoisia, valmiita suunnitelmia.
Suomelle sotilasliikkuvuus on elintärkeä kysymys. Suomi puolustaa suurinta osaa Naton itärajasta, ja sen puolustus on avainasemassa koko Skandinavian ja Keski-Euroopan turvallisuudessa. Valmiuksia vahvistetaan, mutta ongelmana on Suomen syrjäinen sijainti ja heikot yhteydet: 96 % kaupasta kulkee haavoittuvilla merireiteillä, ja maayhteyksissä on vakavia puutteita, kuten rataverkon venäläinen raideleveys ja puuttuvat poikittaisyhteydet.
Tässä piilee myös mahdollisuus, sillä arviolta 93 % sotilasliikkuvuuden infrasta palvelee myös siviilikäyttöä. EU olisi valmis investoimaan Suomeen, mutta vain, jos Suomelta löytyy kunnianhimoisia, valmiita suunnitelmia. Nyt visio puuttuu. Puhutaan miljoonista, kun pitäisi puhua miljardeista. Tarvitaan kansallinen strategia: koko rataverkko eurooppalaiseksi, Itä-Suomen ja Pohjoisen yhteyksien parantaminen, Eurooppa-tunneli, Merenkurkun silta, jopa yhteydet Ahvenanmaan kautta Ruotsiin.
Strategian toteuttaminen vie aikaa ja rahaa, mutta vaikuttamisen hetki on nyt. EU:n monivuotiseen rahoituskehykseen vaikutetaan paraikaa, ei kahden vuoden kuluttua. Suomen tulee toimia ripeästi. Sotilasliikkuvuuden kehittäminen tuo turvaa, vauhdittaa taloutta ja elävöittää harvaan asuttuja alueita. EU ei rahoita näpertelyä - se rahoittaa strategista merkitystä. Nyt on aika tarttua tilaisuuteen.
Kolumnin kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.).Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat





