Lantaa ei pidä kuljettaa suuriin biokaasulaitoksiin

Tonnissa naudan lietelantaa on yli yhdeksänsataa litraa likaista vettä, ja avosäiliössä varastoinnin aikana siihen voi tulla lisää parisataa litraa sadevettä. Näin laimean lietteen kuljettaminen on ilmastolle kallista suhteessa siitä saatavaan taloudelliseen hyötyyn.

Varastoinnin aikana tästä lantatonnista karkaa ilmaan noin kaksi kiloa metaania. Se vastaa yli neljänkymmenen kilon hiilidioksidipäästöä. Tämä päästö voidaan poistaa halvalla ja nopeasti kattamalla lanta­säiliö kaasutiiviillä kannella.

Kansi estäisi sadeveden laimentavan vaikutuksen ja myös metaanin pääsyn ilmaan. Saadun metaanin polttaminen vaikka navetan pesuvesien lämmittämiseksi vähentäisi muun energian tarvetta.

Kannen avulla voitaisiin näin vähentää lantatonnin ilmastopäästöä lähes viisi­kymmentä kiloa hiilidioksidina laskettuna.

Yhden lypsyrobotin maito­tilalla päästövähennys olisi yli 100 tonnia hiilidioksidia vuosittain. Tämä vastaa vaikkapa 50 bensa-auton vaihtamista sähköautoihin.

Jos lanta vielä pumpattaisiin suoraan navetasta biokaasulaitoksen kautta lantasäiliöön, saataisiin 20 000 bensalitraa korvaavat biometaanit. Nämä arvot olisivat 5 000-kertaiset, jos kaikilla Suomen nautatiloilla olisi oma biokaasulaitos.

Metaanin lisäksi saadaan ravinteikasta hajutonta jäännös­massaa omille pelloille, vain ylijäävä massa jouduttaisiin kuljettamaan muualle.

Maitotila voisi toimia yhteistyössä viljatilan kanssa ja vaihtaa esimerkiksi jäännös­massaa olkeen. Lantaan sekoitettu olki lisää saadun biometaanin määrää. Osa oljen hiilestä menee jäännösmassan mukana lannoitteeksi, ja kummankin tilan peltomaan hiilipitoisuus nousee.

Näin menetellen ravinnekierto toimii ilman monimutkaisia ja kalliita jalostustoimia, ja kuljetustarve voidaan minimoida. Liikennebiokaasua voidaan tuottaa lannasta, kuten Luken tutkijat esittävät (MT 2.8.).

On turha käyttää polttoainetta lannan kuljetukseen tiloilta etäällä olevaan suureen biokaasulaitokseen.