Maalaistyttö mieleltään
Uudessa Varasto 2 -elokuvassa nähtävä Minttu Mustakallio pitää hyvää käsi- kirjoitusta koko näyttelemisen perustana. ”Kun itsellä on hyvä asenne tekstiin, voi lähteä hyvillä mielin tekemään elokuvaa.” Jaana KankaanpääNäyttelijä Minttu Mustakallio, 44, osaa arvostaa lapsuuttaan maalla. ”Miten helppoa se olikaan, kun harrastukset olivat lähellä eikä kenenkään tarvinnut kuskata niihin. Lapset menivät itse”, Mustakallio huokaisee.
”Nyt kun olen itse äitinä pääkaupunkiseudulla, niin tajuan, miten olennainen osa kuskaaminen on lapsen harrastusta. On paljolti vanhemmista kiinni, mihin harrastuksiin lasta on mahdollista viedä.”
Mustakallio varttui Ylivieskassa Pohjois-Pohjanmaalla. Lapsuusvuodet pienellä paikkakunnalla olivat huoletonta ja turvallista aikaa. Päivät kuluivat pyöräillen ja muun muassa koripalloa, viulunsoittoa ja yleisurheilua harrastaen.
Mustakallion perheessä elettiin boheemia taitelijaelämää. Edesmennyt äiti Mimmi Mustakallio oli tunnettu laulaja ja suvussa oli lukuisia muitakin taiteilijoita.
Palava into näyttelemistä kohtaan kyti Mintussa jo lapsena. Ensimmäiset roolinsa hän teki äidinkielentunneilla ala-asteella. Kosketuksen teatterielämään hän sai paikallisessa Yty-teatterissa. Innokas näyttelijän alku perusti teatteriin oman nuorten ryhmän.
Kun Minttu oli 14-vuotias, hän muutti äitinsä kanssa Turkuun. Sieltä matka jatkui Tampereelle ilmaisutaidon lukioon. Ylioppilaslakin saatuaan Mustakallio asui ja työskenteli Italiassa ja Ranskassa.
Näyttelijän ammattia ei tuotu kultavadilla. Mustakallio pääsi Teatterikorkeakouluun vasta viidennellä yrittämällä.
”Odotellessa opiskelin kieliä ilman minkäänlaisia varasuunnitelmia. Jos en olisi päässyt teatterikorkeaan, en tiedä mitä tekisin nyt.”
Sittemmin Mustakallio on tullut tutuksi lukuisista rooleista elokuvissa, televisiossa kuin teatterissakin. Menestystäkin on tullut, mutta työ itsessään on hänelle tärkeämpää.
Parhaillaan Mustakallio nähdään uudessa Varasto 2 -elokuvassa Karitan roolissa.
Mustakallio rakastaa työtään. Näyttelijän ammatin haastavin asia ovat työajat, jotka kuormittavat lapsiperheen arkea. Kuvauspäivät kestävät usein aamuvarhaisesta iltaan saakka, ja laitosteattereissa työ painottuu iltoihin ja viikonloppuihin.
”On ajateltava niin, että oma arki on parasta arkea, eikä sitä saisi verrata muiden arkielämään. Silloin kun tykkää työstään, on valmis joustamaan sen eteen.”
Mustakallio asuu Helsingissä aviomiehensä Tuomas Rinta-Panttilan ja kolmen lapsensa kanssa. Perheen henkireikä sijaitsee maaseudun rauhassa Tuomaksen lapsuudenkodissa Kurikan Panttilassa.
”Nukun Panttilan kylällä paremmin kuin missään muualla. Toisaalta maalla olo ei ole pelkkää rentoutumista, sillä ikivanhassa talossa riittää aina tekemistä. Viiden tunnin haravoinnin jälkeen tuntuu siltä, että on kiva asua kerrostalossa”, hän naurahtaa.
Mustakallio haaveilee maallemuutosta säännöllisesti.
”Haaveilen myös kesäpaikasta Raahen saaristossa. Ehkä odotan vain hetkeä, jolloin joku tulee kertomaan, että täältä löytyy unelmiesi paikka.”
Mustakallion henkinen kotipaikka sijaitsee Ylivieskassa, vaikka hän muutti sieltä pois kolmekymmentä vuotta sitten. Hänen mukaan pohjoispohjalaisuus ja eteläpohjalaisuus eroavat merkittävästi toisistaan.
”Eteläpohjalaisten kotiseutuylpeys on näkyvämpää ja äänekkäämpää, kun taas Pohjois-Pohjanmaalla se on syvemmällä. Ylivieskassa talot ovat pienempiä kuin Etelä-Pohjanmaalla ja siellä verhot laitetaan kiinni, etteivät naapurit vain näe sisälle.”
Varasto 2 saa ensi-iltansa 16.2.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
