Metsälajistolla ei mene paremmin

Seppo Vuokko kirjoitti Maaseudun Tulevaisuudessa 11.5. metsälajien uhanalaistumisesta seuraavasti: ”yksittäiset havainnot ja uhanalaisten listakin osoittavat, että metsälajistolla menee nyt paljon paremmin kuin vuosikymmeniä sitten.” Näin ei ole.

Uhanalaisuusarvioinnit vuosina 2000–2019 osoittavat, että kehitys on ollut negatiivista. Yksikään alan tutkija ei ole kiistänyt niiden tuloksia. Väitettä, että lajistolla menisi ”paremmin”, ei voi mitenkään perustella.

Vuokko esitti myös huhtikuussa (MT 8.4.) tutkijoiden näkemyksistä poikkeavan väitteen syistä siihen, että hömö- ja töyhtötiainen ovat vähentyneet. Hänen mukaansa tiaisia saalistavien käpytikan ja varpuspöllön runsastuminen on mahdollinen selitys. 2010-luvulla, jolloin metsä­tiaiset ovat vähentyneet nopeasti, sekä käpytikka että varpuspöllö ovat kuitenkin vähentyneet. Ne runsastuivat aiemmin, mutta on perusteetonta selittää ilmiötä toisen ajan tapahtumilla.

Pohjoisten metsien ekologiasta Vuokolla on myös virheellisiä näkemyksiä. Käsitellessään syitä siihen, miksi avohakkuita vastustetaan (MT 17.9.2018) Vuokko väitti pohjoisten havumetsien ”uudistuvan pääasiassa tuhojen – joko myrskyn tai metsäpalon – kautta.”

Metlan raportissa vuodelta 2012 summataan yli 40 tutkimukseen perustuen tietämys boreaalisten metsien uusiutumisesta. Johtopäätös on: boreaalisissa luonnonmetsissä on vain harvoin sellaisia laaja-alaisia tuhoja, jotka tappavat valtaosan puustosta. Sen sijaan suurin osa uusiutuu muutamia puita tappavien häiriöiden kautta, tai niin että laaja-alainen häiriö, kuten kenttäkerroksen palo tappaa vain osan puustosta.

Metsäkeskustelu on täynnä kärjistyksiä ja vääriä käsityksiä. Asiantuntijaroolissa esiintyviltä voi vaatia korkeatasoisempaa keskustelua.

Panu Halmemetsäekologian tutkijaJyväskylän yliopisto