Kehitysvaiheet oleellinen osa metsien monimuotoisuutta

Dosentti Timo Kuuluvainen vertailee Yliö-kirjoituksessaan (MT 2.11.) metsän jatkuvan kasvatuksen ja jaksollisen kasvatuksen eri puolia. Hän toteaa, että metsälajiston ja elinympäristöjen uhanalaistumiskehitys ja monimuotoisuuskato viittaavat siihen, että nykytilanteen jatkuessa (jaksollinen kasvatus) metsätalouden ekologinen kestävyys ei toteudu.

Kuuluvaisen mukaan eri-ikäismetsä ylläpitää tasaikäismetsää paremmin varttuneen metsän rakenteita ja eliöyhteisöjä.

Suomen lajien uhanalaisuus -raportissa (Punainen kirja 2010) metsälajien uhanalaisuuden syyt ja uhkatekijät luokitellaan viiteen eri luokkaan.

Ensimmäinen luokka on metsien uudistamis- ja hoitotoimet. On totta, että avohakkuu on uhka joillekin lajeille, mutta se on samalla mahdollisuus lajeille, jotka tarvitsevat lämmintä ja valoisaa elinympäristöä.

Toinen luokka on puulajisuhteiden muutokset, lähinnä lehtipuiden väheneminen. Jatkuva kasvatus ja jaksollinen kasvatus eivät eroa tässä suhteessa toisistaan. Molemmissa on harkintakysymys, paljonko lehtipuita kasvatetaan.

Kolmas luokka on vanhojen metsien ja kookkaiden puiden väheneminen. Tämä toteutuu nimenomaan jatkuvassa kasvatuksessa, jossa hakkuissa korjataan aina kookkaimmat puut. Jaksollisessa kasvatuksessa jätetään uudistusaloille säästöpuita tai säästöpuuryhmiä, joista kehittyy vähitellen vanhoja, kookkaita puita.

Neljäs luokka on kuloalueiden ja muiden luontaisen sukkession alkuvaiheiden väheneminen.

Jatkuvassa kasvatuksessa ei ole sukkessiota eli metsän eri kehitysvaiheita. Jaksollisessa kasvatuksessa on puuton vaihe ja uudistusala on mahdollista kulottaa. Tätä mahdollisuutta ei ole jatkuvassa kasvatuksessa. Jaksollisessa kasvatuksessa uudistamista seuraa toinen alkuvaihe, taimikko.

Metsien uudistaminen on uhkatekijä joillekin lajeille mutta elinehto joillekin muille lajeille. Vaikka jaksollisen kasvatuksen eri kehitysluokat eivät täysin vastaa luonnonmetsän vaiheita, ne kuitenkin ylläpitävät sukkessiota.

Eri kehitysvaiheet luovat enemmän monimuotoisuutta kuin esimerkiksi erilaiset kasvupaikat. Tämä on todettu paitsi Euroopan havumetsävyöhykkeessä myös Pohjois-Amerikan länsirannikon havumetsissä.

Viimeinen luokka (merkittävin) on lahopuun väheneminen. Lahopuuta ei kerry jatkuvassa kasvatuksessa yhtään enempää kuin jaksollisessa kasvatuksessa. Jaksollisessa kasvatuksessa lahopuuta voi kertyä jopa enemmän, kun uudistushakkuun jälkeen aukon reunapuita usein kuolee pystyyn tai myrsky kaataa niitä. Nämä puut jätetään nykyään metsään. Myös osa säästöpuista kaatuu ennemmin tai myöhemmin.

Kuuluvainen korostaa luonnonmukaisuutta. Talousmetsissä luonnonmukaisuudella ei ole itseisarvoa, jollei siitä ole luonnonsuojelullista, taloudellista tai sosiaalista hyötyä.

Voimassa oleva metsälaki sallii metsän jatkuvan kasvatuksen. Perusteluksi riittää hyvin, että haluaa ylläpitää mustikkametsää tai haluaa pitää metsänsä koko ajan puustoisena. Mutta perustelu, että sillä suojeltaisiin luontoa paremmin kuin jaksollisella kasvatuksella, on tosiasioiden vastaista.

Metsien hyödyntäminen aiheuttaa luonnollisesti muutoksia lajistossa, mutta jaksollinen metsänhoito on parempi vaihtoehto kuin jatkuva kasvatus.