Eija Laari (vas.) ja Tanja Kaukonen kävivät kesäkuussa tutustumassa Toivotassun eläimiin. Erityisesti isommille lapsille Elina Kaukoselle (oik.) ja Nelli Laarille riitti maatilan eläimissä ihmeteltävää.
Haaveena oikea työ
Elina Kaukonen (vas.) ja Nelli Laari ovat tulleet tutustumaan maatilan eläimiin kouvolalaiselle eläinpihalle. Bertil Krögerin työ on esitellä aitausten asukkaita lapsille. Isompien lapsiryhmien vilskeessä pitää seurata, etteivät aitausten portit jää auki tai kukaan vedä kissaa hännästä, Kröger sanoo.
Työvalmentajilla on suuri merkitys kehitysvammaisten työllistymisessä. ”Ilman Päiviä en olisi tässä”, Bertil Kröger kiittelee työvalmentaja Päivi Sippua.
Bertil Krögerin haaveena on vakituinen työ ja itse ansaittu palkka.Työstä palkka
Autonasentajaksi valmistunutta Bertil Krögeriä onnisti: keväällä hän kirjoitti nimen elämänsä ensimmäiseen työsopimukseen ja asteli kotieläinpiha Toivotassuun.
Maitotilalla kasvaneelle 26-vuotiaalle miehelle eläinten hoitaminen on tuttua hommaa, mutta ennen kaikkea työ tietää itse ansaittua palkkaa.
Kouvolalaisen eläinpihan aitausten raoista pilkistää maata tonkivaa kärsää, sorkkaa, sarvea, pörröistä turkkia. Pitkä kieli hamuilee tuoretta voikukanlehteä. Uusi työ on tuonut mukanaan paljon uutta opittavaa, ennestään vieraita eläinlajejakin, mutta tukena on tiivis työporukka ja oma tuttu työvalmentaja.
”Ilman Päiviä en varmasti olisi tässä”, Kröger sanoo ja katsoo vieressä istuvaa Päivi Sippua. ”Päivi rohkaisee ja auttaa kaikenlaisessa. Olen kyllä muuten aika rohkea, mutta en osaa ihan noin vaan sännätä sinne tänne”, Kröger selittää.
Ennen työtä kotieläinpihalla mies on ollut useita vuosia kuntouttavassa työtoiminnassa kaupungin työkeskus Vapriikissa sekä avotyössä lukuisilla autokorjaamoilla. Vakituinen palkkatyö on toistaiseksi jäänyt haaveeksi.
Kunnissa eroja
Kehitysvammaliitto arvioi, että alle 500 kehitysvammaista ihmistä työskentelee Suomessa palkkatyösuhteessa. Suurin osa työkykyisistä kehitysvammaisista työskentelee kehitysvammaisten työkeskuksissa ja reilut 2 000 kunnissa tai yrityksissä avotyötoiminnan kautta.
Yrityksissä työ on tyypillisesti avustavia tehtäviä kaupoissa ja kahviloissa: pullojen palautuksessa, tavaroiden hyllyttämisessä, tarjoilemassa, asiakaspalvelussa, kertoo tutkimuspäällikkö Hannu Vesala. Niistä maksetaan työntekijälle minimipalkkaa.
Avotyötoiminnasta, joka on yleensä palkkatyöhön verrattava työsuoritus, korvaus jää keskimäärin 5–7 euroon päivältä, Vesala sanoo.
”Jos tekee työtä, joka vastaa työsuoritusta, niin kyllä siitä pitäisi saada palkka. Vammaisuus ei ole syy jättää palkkaa maksamatta”, Vesala toteaa.
1990-luvulla yleistyneen avotyötoiminnan mallin oli alun perin tarkoitus toimia väliaikaisena väylänä kehitysvammaisille työllistyä oikeisiin palkkatöihin. Parhaimmassa tapauksessa se toimiikin juuri niin, mutta usein avotyöstä muodostuu kehitysvammaiselle pysyvä työ.
Kunnissa on jämähdetty etsimään pelkkää avotyötoimintaa palkkatyön sijaan, Vesala sanoo.
Kehitysvammaliiton arvion mukaan Suomessa on noin 3 000 kehitysvammaista henkilöä, jotka voisivat oikeanlaisen tuen avulla työllistyä palkkatöihin.
Haaveet kirkkaana
Krögerin tapaan moni nuori kehitysvammainen opiskelee itselleen ammatin. Kun töitä ei löydy, ainoa vaihtoehto on mennä työkeskuksiin tai avotyöhön, käytännössä palkatta. Muunlaisiakin väyliä työuraan pitäisi olla enemmän, Vesala toteaa.
Asiantuntijan mukaan kuntien välillä on työllistämisessä suuria eroja. Isoin este työn löytymisessä kehitysvammaiselle on, että sitä ei monissa kunnissa ole otettu vakavaksi tavoitteeksi, Vesala sanoo. Ensisijaisesti etsitään yhä avotyötä.
Kehitysvammaliiton mielestä tähän pitäisi saada selkeä muutos. ”Kuntien tulisi suunnata voimavaroja kehitysvammaisten ihmisten palkkatyöhön työllistymiseen”, Vesala sanoo. ”Suurin puute on työvalmentajista.”
Sopivan työn löytymisessä ovat avainasemassa Päivi Sipun kaltaiset työvalmentajat. He auttavat kehitysvammasta sopeutumaan työhön ja tukevat myös työnantajaa.
Parhaiten kehitysvammaisia on onnistuttu työllistämään Länsi-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla. Helsingissä palkkatyön etsiminen on ollut jo vuosia ensisijainen tavoite kehitysvammaisten työllistämisessä.
Vesala uskoo, että kehitysvammaisille sopivia töitä olisi olemassa paljon enemmän, jos niitä aktiivisesti etsittäisiin.
Kunnille kehitysvammaisten työllistymiseen ja työvalmentajiin panostaminen tulisi sitä paitsi avotyötoimintaa edullisemmaksi: ”Se tulee lopulta halvemmaksikin, kun henkilö päätyy työhön, saa palkkaa, maksaa veroja ja kuluttaa. Sen pitäisi olla kunnille edullisin vaihtoehto.”
Yritykset palkkaavat eniten Vesala pitää kuntien avotyön suosimista kummallisena, sillä vajaakuntoisten työllistyminen on ollut kirjattuna hallituksen tavoiteohjelmiin jo pitkään.
Bertil Kröger kertoo nauttivansa työstä eläinten parissa. Pienen pojan isä esittelee eläimiä mielellään myös eläinpihan lapsiasiakkaille.
Haaveena on kuitenkin vakituinen palkkatyö autonasentajana. Tai no, suurin haave olisi oma maatila, mutta byrokratian ja tukiviidakon takia maatilayrittäjyys on Suomessa vaikeaa, mies tietää.
Eläinpihan työtehtävistä Kröger kokee suoriutuneensa hyvin. Tärkeintä on, että ohjeet ovat selkeitä ja työtehtävät annetaan yksi kerrallaan. Joskus avotyötoiminnan töissä on syntynyt vaikeuksia, kun määräyksiä on tullut useammalta henkilöltä samaan aikaan. Se on sekoittanut ja tuntunut pomputtelulta.
”Työpaikoilla saatetaan unohtaa, että avotyötoiminta on avustavaa työtä. Jos vaaditaan enemmän ja työ korvaa palkkatyöntekijän, pitäisi siitä maksaa palkkaa”, Päivi Sippu lisää.
Kouvolassa avotyötoiminnan sijaan kehitysvammaisille on alettu aktiivisemmin etsiä palkkatöitä. Osana Kehitysvammaliiton työllistämishanketta kehitysvammaiset ovat saaneet tukea omien vahvuuksien ja työhaaveiden kirkastamisessa.
Kröger on käynyt Sipun kanssa tutustumassa myös työvoimatoimistoon. ”Olen pitänyt sitä aikaisemmin vähän jyrkkänä paikkana, mutta eihän se sitä ollutkaan.”
”Kaikki on vaan nykyään niin sähköistä”, mies harmittelee.
Ihminen edellä
Kehitysvammaliitto on selvittänyt, että kehitysvammaisten avotyötoiminnassa olevista noin puolet työskentelee julkisella sektorilla. Palkkatöihin työllistytään selvästi useammin yksityisiin yrityksiin.
Niille kehitysvammaiset ovat usein pitkäaikaista työvoimaa tehtävissä, joihin muutoin saattaa olla vaikea löytää pysyvää työvoimaa.
Yrityksille kehitysvammaisen palkkaaminen on edullista, sillä siihen saa yhteiskunnalta tuen. Se on myös osa yhteiskuntavastuuta, Vesala sanoo. Osa ei edes hae työntekijälle palkkatukea.
Vaikka työtä olisikin tarjolla, palkan ja eläkkeen yhteensovittaminen tekee työn vastaanottamisesta monelle vaikeaa.
Kehitysvammaisuudesta myönnetään työkyvyttömyyseläkettä, jonka päälle on mahdollista ansaita enintään 750 euroa palkkatuloa. Sitä suurempi palkka vie eläkkeen.
”Suurin osa kehitysvammaisista henkilöistä työskentelee osa-aikaisesti muutamia tunteja viikossa. Vaikka työtä olisi tarjolla, sitä on vaikea ottaa vastaan”, Vesala huomauttaa.
Kröger työskentelee palkkatyössä eläinpiha Toivotassussa kolmena päivänä viikossa. Maanantaisin ja perjantaisin olisi vapaata, mutta kotiin ei mies malta jäädä.
Välipäivinä Kröger menee mieluummin tuttuun avotyöhön kehitysvammaisten työkeskukseen.
Kuten kenelle tahansa, työ antaa kehitysvammaisille arvostuksen tunnetta ja nostaa itsetuntoa. ”Tunne, että tarvitaan ja on tekemistä. Kotona yksin on tylsää”, Kröger selittää.
”Se on se tunne, että mie osaan ja haluan näyttää. Se on se, mikä kehitysvammaisia yleensä motivoi”, Sippu lisää.
Taloudellisesti palkkatyö tuo väljyyttä elämään, sillä vammaiset, samoin kuin monet eläkeläiset, ovat yhteiskunnassa yleensä kaikkein köyhimpiä ihmisiä, sanoo Vesala.
”Työ tarjoaa kohotusta itsetunnolle, mutta myös parempia mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan ja tehdä haluamiaan asioita.”
Työvalmentaja toivoo työnantajilta rohkeutta ja ymmärrystä antaa mahdollisuus kaikille.
”Ei katsottaisi vain kehitysvammaisuutta, vaan nähtäisiin ihmisten vahvuudet diagnoosin takana”, Päivi Sippu tiivistää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
