Kolkko on maailman meno
9.11.202001:00
Synkähkö yleissävy maailman näköaloista leimaa Sanna Marinin hallituksen vast'ikään julkaisemaa ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa. Maailman meno on kolkkoa.
Suurvaltojen suhteet ovat mitä ovat: kylmät tuulet puhaltavat. Maailmalla on yhteisiä turvallisuusuhkia, mutta se ei hillitse suurten kyynistä valtakamppailua.
Suomeen sinänsä ei kohdistu sotilaallista turvallisuusuhkaa, mutta jännite turvallisuusympäristössä Itämereltä arktiselle alueelle on lisääntynyt.
Presidentti Sauli Niinistö totesi maailman tilanteesta 30.10.2020 Iltalehdessä, että ”nyt olemme kiristyneissä tunnelmissa ilman sopimuksia”.
Hän kuvasi vuosikymmenten muutoksia niin, että 1960-luvulla elettiin kylmää sotaa, 1970- ja 1980-luvuilla siirryttiin sopimusten varaiseen kylmään sotaan ja että kylmä sota päättyi Neuvostoliiton loppuun 1990-luvulla, mutta se palasi takaisin 2000-luvulla.
Ankkuroituminen sopimuspohjaiseen kansainväliseen järjestykseen, uskottava kansallinen puolustus, läntinen yhteistyö (EU, Ruotsi, Yhdysvallat, Nato-kumppanuus) ja asialliset suhteet Venäjään ovat muodostaneet toimivan turvallisuuspoliittisen konseptin.
Suomen neljän pilarin politiikkaa – presidentti Niinistön kiteytys – on kestänyt maailman muutosten testin. Siihen sisältyy myös pienelle maalle tärkeä kansallinen liikkumatila (Koiviston termi).
Selonteko nostaa Euroopan Unionin merkitystä Suomen turvallisuudelle. Mutta mikä on EU:n itsensä kyky ja kunto?
EU:n on jatkossa tultava toimeen yhä enemmän omillaan etenkin turvallisuuteensa takaamisessa. Transatlanttinen side on löystynyt. Yhdysvaltain suhde Unioniin jatkuu etääntyneenä. Brexit heikentää EU:n sotilaallista ja turvallisuuspoliittista painoarvoa. Jäsenmaiden rivit rakoilevat.
EU on Suomelle turvallisuusyhteisö. Mutta mihin EU pystyisi tiukan paikan tullen ? Kaikkien etu on se, että Unionin avunanto- ja turvallisuuspykälistä saadaan yhtäpitävää selkoa.
Kaikille pitää olla selvää, mitä EU:n turvallisuusyhteisö käytännössä tarkoittaa ja myös mitä ei.
Suomi ja Ruotsi ovat yli toistakymmentä vuotta syventäneet puolustuspoliittista yhteistyötä. Niiden ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja sotilaallisesti liittoutumattomina ja keskinäistä yhteistyötä tiivistävinä naapureina on ollut ja on omiaan lujittamaan vakautta Pohjolassa.
Tämä on selonteon tärkeimpiä yksittäisiä linjauksia.
Presidentti Niinistö on rakentanut toimivan keskusteluyhteyden Yhdysvaltain, Kiinan ja Venäjän johdon kanssa.
Keskusteluissa suurten kanssa voi esittää näkemyksiä maailman tilanteesta ja edistää Suomen turvallisuus- ja muita intressejä. Merkitystä on silläkin, että Suomi voi tarjota palveluksia suurten neuvonpitoihin.
Ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko on syntynyt presidentin ja hallituksen yhteistyönä. Perästä tulevat erikseen sisäistä turvallisuutta ja puolustuspolitiikkaa käsittelevät selonteot.
Kysymys on kokonaisturvallisuudesta. Kaikki liittyy kaikkeen kuten esimerkiksi Yhdysvaltain presidentinvaalit tai ilmastokysymys osoittavat.
Ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu on vähäistä eduskunnassa ja yleisemminkin. Ulkopolitiikan osaajat ja harrastajat ovat vähentyneet eikä näihin kysymyksiin paneutuvia poliitikkoja ole milloinkaan ollut tungokseen asti.
Puolueiden kannattaa rohkaista nousevia kykyjään perehtymään kansainvälisiin kysymyksiin ja ulkopolitiikkaan, Suomen tärkeimpään asiaan.
Epävarmassa ja ikävien yllätysten maailmassa yhteiskunnan eheys, valtiollisen päätöksenteon luotettavuus ja huoltovarmuus ovat avaintekijöitä.
Yhteiskunnan sisäinen luottamus on turvallisuuden ankkuri.
Kirjoittaja on ministeri.
Ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu on vähäistä eduskunnassa ja yleisemminkin.
- Osaston luetuimmat
