Hyvinvointia ja elinvoimaa ilman väestönkasvua
19.2.202001:00
Monissa maissa on tutkittu ja viety eteenpäin väestöltään pienenevien kaupunkien ja kuntien kehitystä jo pitkään. 1990-luvulla useita Itä-Euroopan kaupunkeja kohtasivat sosialismin kaatumisen myötä sokki ja asukasmäärän romahdus.
Yhteistä monien kaupunkien väkimäärän laskulle on ollut perinteisen teollisen yhteiskunnan murtuminen.
Kun asettaa tässä maailmanlaajuisessa valossa suomalaisen maaseutu-kaupunkikeskustelun tarkasteluun, se näyttäytyy kapealta. Siksi tervehdin ilolla 25.2. järjestettävää maaseutupolitiikan verkoston seminaaria teemalla Smart Shrinking – uusi alku väestöään menettäville alueille.
Hallitusohjelmassa todetaan, että ”harvaan asuttujen alueiden parlamentaarisen työryhmän esityksen pohjalta toteutetaan vaikuttavuusarviointi ja muodostetaan toimenpideohjelma kokeiluineen elinvoiman ja hyvinvoinnin kehittämiseksi myös väestöään menettäville alueille”.
Smart Shrinking -termiä ei ole käännetty suomeksi. ”Älykäs kutistuminen” ei ole houkutteleva ilmaisu. Englanniksi on käytetty myös termiä "right-sizing”.
Koska sanoilla on merkitystä, on mietittävä tarkkaan, miten kuvaamme toimintalinjaa. ”Hallittu alasajo” ja ”älykäs sopeutuminen” ovat termejä, joita ei tässä yhteydessä pidä ottaa käyttöön. Kyse on aivan muusta.
Toimintalinjan tavoite on väestömäärän pienenemisen hyväksyminen. Toiminnassa keskitytään elämänlaadun, hyvinvoinnin ja toimeliaisuuden parantamiseen.
Tämä puolestaan synnyttää parhaimmillaan uutta elinvoimaa, joka pohjana ei ole väestön kasvu vaan muut tekijät. Elinvoima voi nousta vaikkapa elämystaloudesta tai fossiilisista raaka-aineista irrottautumisesta.
Lisäksi on huomioitava väestön uusiutuminen. Esimerkiksi omassa kotikaupungissani Kuhmossa väestön vähenemisen suurin syy on kuolleisuuden enemmyys syntyvyyteen.
Muuttotaseen negatiivisuus sen sijaan on pienentynyt 1990-luvusta. Kaupunkiimme muuttaa vuosittain noin 200 uutta asukasta. Suomalainen erityispiirre ovat myös vapaa-ajanasukkaat ja matkailijoiden suuri määrä monilla pysyvältä väestöltään pienenevillä alueilla.
Iowan yliopistossa on tutkittu kahden vuosikymmenen ajan sataa pientä kaupunkia ja niiden asukkaiden näkemyksiä. Tutkimusten mukaan älykkäästi pienenemään kyenneille kaupungeille on yhteistä asukkaiden hyvinvoinnin pysyminen hyvänä. Seuraavat näkökohdat korostuvat:
1. Asukkaat ovat sitoutuneita oman asuinalueen kehittämiseen, ja heillä on vahvat sosiaaliset verkostot.
2. Asukkaiden mukaan heidän kaupunkinsa ovat luotettavia, kannustavia ja hyväksyviä.
3. Kaupunkeihin tehdään niin yksityisiä kuin julkisia investointeja.
4. Asukkaat myös kuvailevat kaupunkien johdon työskentelevän koko yhteisön hyväksi ja uudet tulijat ovat tervetulleita.
Hyvinvointia ja elinvoimaa on ilman väestönkasvua, mutta väestön väheneminen haastaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan. Me tarvitsemme tuomiopäivän julistusten sijaan näköaloja siihen, miten uudistumme maaseutukunnissa ja pienissä kaupungeissa.
Uskon, että ykkösvastaus menestymiseen piilee sitoutuneissa ihmisissä, joilla on halu työskennellä oman kotikunnan ja -kaupungin hyväksi. Toiseksi tarvitsemme rohkeaa kaavoitusta ja keskustaajamien suunnittelua, joka ennakoi väestömuutokset, tyhjien tilojen käytön ja mahdollistaa samaan aikaan yritysten kasvun.
Kolmanneksi tarvitsemme kykyä erikoistua ja tehdä strategisia valintoja kuntien valtuustoissa. Neljänneksi tarvitsemme sallivaa lainsäädäntöä tuottaa palveluja uusilla tavoilla: Keskittämisen sijaan palvelukokeiluja ja innovaatioita. Viidenneksi tarvitsemme kumppanuutta valtion kanssa uudenlaisin sopimuksin ja monipaikkaisuus huomioiden.
Kirjoittaja on Kuhmon kaupunginjohtaja ja Harvaan asutun maaseudun verkoston puheenjohtaja.
Suomalainen erityispiirre ovat myös vapaa-ajanasukkaat ja matkailijoiden suuri määrä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
