Vastuut hämärtyneet elintarviketeollisuudessa

Elintarvikeyhtiössä käsky ­ valtaa käyttävän on hallittava ja tiedostettava periaate, että pullaa ei tehdä ilman vehnänjyvää. Puhdas, riittävä vesi on toinen perustekijä myös broileritehtailussa. Taitavia käsiä tekniikan hyödyntäjinä ei saa unohtaa.

Nämä menestymisen perustekijät ovat jääneet osalla elintarviketeollisuutta kesannolle monien loppututkintojen varjossa. Pelkkä laskutikku ei riitä isännän roolin kaapanneessa digiyhteiskunnassakaan. Budjettiin naputeltavien lukujen sisältö on hallittava ennen niiden kirjoittamista. Puheet eivät vakuuta.

Kallistuvien pääkonttoritoimintojen keskittäminen suojeltuihin, sisään lämpiäviin bunkkereihin, kauas itse tuotannosta, kostautuu sekä kasvavina kustannuksina että johdon etääntymisenä johdettavastaan.

Henkilökohtaiset mieltymykset ja edut ajavat yrityksen menestymisen ohi. Palkankorotus palveluvuosien perusteella ja kultainen käden­puristus loppuun ajetusta yrityksestä lähtiessä ovat johtajalle kavalia kannustimia, myrkkyä työnantajalle.

Kilpailukyky heikkenee. Yritys, maaseutu ja Suomi köyhtyvät. Velkakierre kasvaa. Tämä on vaarallista suomalaisten hyvinvoinnille kaupungeissa ja maaseudulla.

Ryhtiä, omistajat ja johtajat, yhtiökokouksissa ja niiden välilläkin.