Pitkä raha – lyhyet trendit

Yle herätti lauantaiaamun uutisellaan kesämökkien kohtalosta. Puolen miljoonan kesämökin on kuulemma määrä ränsistyä tontilleen, kun suuret ikäluokat pikkuhiljaa poistuvat mökkeilemästä.

Arvatenkin puhutaan miljardien omaisuusmassasta, ainakin vielä.Voi olla, että ranta, maaseutu, mökki ja sauna kuuluvat maalla syntyneiden mutta kaupunkiin työn perässä muuttaneiden sukupolvien elämäntapaan. Mökki täytti koloa, joka jäi sieluun kotipaikalta muuton jälkeen.

Taiteilija, maanviljelijä Osmo Rauhala sanoi jotenkin näin: ihminen viihtyy lopulta parhaiten siellä, mistä geenit ovat peräisin, kun hän palasi New Yorkin -kodistaan Mouhijärven luomuiselle kotitilalleen.

Jotakin tämän suuntaista saattaa suomalaisten syvään juurtunut mökkikulttuuri heijastaa.

Kysymys on myös rahasta. Rahasta, jonka joku on investoinut ja saanut sille vastinetta viihtymällä rantamökissään. Korjailtu ja parannettu kesämökki on ajateltu myös perinnöksi tai myytäväksi.

Kun nyt näyttää siltä, että ainakaan kaikkien alle nelikymppisten suomalaisten elämänmuotoon ei kuulu "pelkkä" järvenranta ja saunailta, jäävät monet kesämökit vaille käyttäjää tai ostajaa.

Kehitys on sama kuin on nähty osassa Suomea asuintaloissa. Talojen hinnat hiipuvat. Maassa on käyttökelpoisia taloja, joiden arvo, ainakin vakuutena, on käytännössä nolla euroa.

Investoidun rahan tuoton sidos ihmisten elämäntavan ja talouden muutoksiin on tiedossa. Trendit muuttuvat nopeasti, eikä pitkä raha välttämättä pysy tahdissa mukana. Arvot romahtavat toisaalla, toisaalla pikavoitot lisääntyvät.

Yksittäisen perhekunnan tai nykyään yhä useammin yksittäisen ihmisen suurin investointi Suomessa on oma asunto. Asuntopaikkakunnan työpaikkojen häviäminen, sen yhden ja ainoan tehtaan sammuttamisen jälkeen, romahduttaa omistuksen arvon.

Toisaalla taas menee toisin. Esimerkiksi Helsingin Kruununhaassa, Vallilassa ja Sörnäisissä, asuntojen keskimääräinen neliöhinta on jopa kaksinkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana. Hinnat ovat jo tasolla, jota tutkija Mari Vaattovaara kuvaa saavuttamattomaksi. 

Mökkeilyssä puolestaan voi tällainen eriytyminen tapahtua niin, että tämän päivän nuoret aikuiset ja lapsiperheet panostavat elämisen laatuun, harrastuksiin ja käyttömukavuuteen, jolloin perinteinen kesämökki muuttuukin vapaa-ajan asunnoksi, jolle kyllä kysyntää riittää. Näin on käynyt jo vuosikausia ainakin Järvi-Suomessa, jonka tunnen Puulaveden pohjavesiä myöten. 

Trendin muutos voi toisaalta johtua myös pakosta, ei vain ihmisten muuttuneista haluista tai tarpeista. Energiantuotannossa on menossa iso muutos, jossa toistaiseksi vain se muutos varmaa.

Muutos on pakko, koska megatrendi kulkee muutoin kohti ilmasto- ja ympäristökatastrofia. Se millä keinolla hiilen, öljyn ja kaasun poltto lopulta kestävästi korvataan, ei ole sen sijaan ollenkaan selvää.

Onko ratkaisu biomassassa, tuulessa, aaltojen energiassa vai aurinkovoimassa – vai jossakin tänään vasta ajatuksen ituna olevassa energialähteessä? Kysymysmerkki tässä kohtaa vaivaa investoijia, rahoittajia ja myös poliitikkoja.

Trendien vaihtelut ja mutkittelut ovat ainakin osittain onneksi vauhdikkaita. Se, mikä nyt näyttää valtaavan maailman, saattaa kohta olla menneisyyttä. Staattiseen, pysyvään maailman ei ole paluuta, jos sellaista maailmaa koskaan olikaan. Tämä tietää päänvaivaa kenelle tahansa vähänkään kestävämpään investointiin aikovalle. Mikä olisi edes vähän aikaa pysyvää ja säilyttäisi vielä arvonsakin? 

Odotan, että pääsen pian kesämökille saunanlämmitykseen miettimään vastausta tähän elämää suurempaan kysymykseen.