Ely käskyttää Hartolassa

4-tie kunnostettiin Lusista Hartolaan valmistuen parisen vuotta sitten. Turvallisuustaso nousi huimasti.

Hartolan kirkolle vievässä pääliittymässä (niin sanottu Jari-Pekan risteys) oli neljän tien risteys, jossa sattui paljon kolareita ja ihmishenkien menetyksiä.

Sysmään vievän tien liittymä siirrettiin remontissa pari sataa metriä pohjoisen suuntaan ja lisäksi risteykseen rakennettiin ryhmityskaistat. Sen jälkeen ei kolareita ole tällä paikalla tapahtunut.

Sen sijaan mainitusta paikasta pari kilometriä etelän suuntaan Koitin-Pertunmaan, sekä sama matka pohjoiseen Leppäkosken (kääntyminen muun muassa Purnun laskettelukeskukseen) risteyksissä, on sattunut useita onnettomuuksia. Mainitut risteykset jätettiin tieremontissa ilman ryhmityskaistoja.

Mutta nyt kuuluu kummia. Uudenmaan elykeskus on saanut päähänsä ryhtyä rakentamaan Hartolan kohdalle keskikaidetta ja kalliita kiertoliittymiä tähän juuri turvalliseksi kunnostetulle tieosalle.

Tämä ”nerokas” suunnitelma pitää vastapainoksi – kuin luonnostaan – sisällään sen, että nämä kaksi onnettomuusaltista risteystä jätetäänkin sikseen.

Toteutuessaan tämä temppu tarkoittaisi sitä, että käytännössä pohjoisesta päin tulevien kääntyminen kahdesta liittymästä käytännössä estettäisiin. Kolmannen liittymän kohdalla kirkonkylä olisi jo selän takana.

Tämä tietäisi kymmenien työpaikkojen menetystä ja kylän kuihtumista. Suoranaista katastrofia osalle yrityksistä, jotka kaikkensa yrittäen ovat tienanneet veroja kunnalle ja yhteiskunnalle.

Eivät rekat, eivätkä juuri muutkaan, hankalia kiertoliittymiä kiertelisi. Paitsioon jäisi muun muassa huoltoasema, joka juuri valittiin valtakunnan parhaaksi nimenomaan liikenneturvallisuutta parantavan, rekkamiehet ja muut ammattilaiset huomioivan, ruokavalion takia.

Hartolan kunta, yrittäjät ja me kuntalaiset olemme suunnitelmaa vastaan. Olen kirjelmöinyt asialla liikenne- ja elinkeinoministeriä, mainiten ne nimet elystä, jotka asian johdosta ovat esiin tulleet. Kehotan samaan muitakin. Jos äänemme ei kuulu tämän hallituksen aikana, niin aina kun se vaihtuu, kirjelmät lähtevät niin kauan kun elän.

Asian tiimoilta on tullut seuraava mielikuva: Lapsena ollessa äitini kertoi usein tarinoita hölmöläisistä. Nämä olivat virkeitä veikkoja tekemään paljon, mutta suunnittelupuoli ontui ja tuli joko pöljiä lopputuloksia, tai ei ollenkaan.

Olen ehtinyt elää jo monta vuosikymmentä luullen että ne äitini kertomukset olivat satuja.

Mutta ei näemmä.