Keinoja metsän monimuotoisuudesta huolehtimiseen

Monimuotoisessa metsäluonnossa on monipuolisesti eri lajeja – eläimiä, hyönteisiä, kasveja ja sieniä – joista jokaisella on oma merkityksensä metsän hyvinvoinnille. Miten metsänomistaja voi huolehtia metsänsä monimuotoisuudesta? Tässä muutama oiva keino.

Puunkorjuun yhteydessä metsään voi jättää pari-kolmemetrisiä kantoja, joita kutsutaan tekopökkelöiksi. Paikalleen lahotessaan tekopökkelöstä tulee ensin kolopesijöiden koti ja myöhemmin monien hyönteisten ja kääpien suosikkipaikka. Parhaat tekopökkelöt syntyvät lehtipuusta.

Toinen monimuotoisuuden edistämisen keino on erikokoisista puista ja pensaista muodostuva pieni tiheikkö, joka antaa lymypaikkoja ja ravintoa monille eläinlajeille. Näitä tiheikköjä voi jättää raivaamatta esimerkiksi kosteikoilla, ojanvarsilla ja reunametsissä.

Kolmantena kannattaa vilkaista metsäaukealle, jossa uudistushakkuun jälkeen on pystyssä suuria puita joko erikokoisissa ryhmissä tai yksittäin. Joskus pystyyn jätetyt puut saattavat olla metsän luontaiseen uudistamiseen tarkoitettuja siemenpuita, mutta useammin kyseessä ovat säästöpuut, joilla tavoitellaan metsän monimuotoisuuden lisäämistä. Ne tarjoavat suojaa ja ravintoa monille vanhaa tai lahoavaa puuainesta vaativille lajeille.

Myös jatkuva kasvatus on vaihtoehto esimerkiksi monissa turvemaiden metsissä ja metsissä, joissa on jo valmiina hyvä puualikasvusto. Jatkuvassa kasvatuksessa metsää ei uudisteta ja kasvateta yhtenä tasaikäisenä puusukupolvena, vaan metsiköissä on aina monen ikäisiä ja kokoisia puita, joista poistetaan osa kerrallaan.

Jatkuvan kasvatuksen hakkuilla maisemaan ei aiheudu suurta näkyvää muutosta. Jos taas haluat jättää osan metsästäsi kokonaan hakkuiden ulkopuolelle voit esimerkiksi suojella osan tilan metsistä Metso-metsiensuojeluohjelman avulla, jolloin ne rauhoitetaan metsätalouden toimenpiteiltä. Mikä on sinun monimuotoisuustekosi?

Tiheikköjä voi jättää raivaamatta esimerkiksi kosteikoilla, ojanvarsilla ja reunametsissä.