Hallitus piti hetken hauskaa

Petteri Orpolla on melkoinen työ hallituksen kokoamisessa ja sitten sen kasassa pitämisessä. Kuva: Carolina Husu

Keskusta kipuili vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen opposition ja hallitukseen lähdön välillä. Vaaleissa oli tullut turpiin, mutta silti tarjolla olevat ministeripaikat vetivät puoleensa.

Vallanhimo voitti. Perusteluna oli, että hallituspuolueiden mahdollisuudet edistää kannattajille tärkeitä asioita ovat aivan toista luokkaa kuin opposition kakkospuolueen.

Näön vuoksi puolue listasi kasan yleviä kynnyskysymyksiä hallitukseen menolle. Niihin kuului tiukka talouskuri ja valtion rahankäytön tasapainottaminen tähän vuoteen mennessä.

No niin ei käynyt. Ensin tuli korona, mikä pisti maan sekaisin. Ja kun siitä jotenkuten selvittiin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.

Poikkeuksellisten aikojen varjolla pääministeri Sanna Marinin hallitus käynnisti ennennäkemättömän rahanjaon. Osin hallituksen toimet olivat perusteltuja, mutta mukaan mahtui myös silkkaa holtittomuutta.

Marinin vasemmistolaisessa ajattelussa aate ajoi taloudellisten faktojen ohitse. Vasemmistoliitto ja Vihreät edustivat samasta puusta veistettyä ajatusmaailmaa.

Noiden kolmen ideologisella pohjalla toimineen jakopuolueen johdolla Suomi sitoutui kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin hankkeisiin maapallon pelastamiseksi. Siihen liittyen hallituksen punavihrein laita näki esimerkiksi metsien käytön hyvin negatiivisena.

Noiden puolueiden maailmakuvaan ei mahtunut, että globaalisti ajatellen Suomen kannattaisi panostaa juuri metsien hyvään ja hiiltä sitovaan hoitoon.

Oikeasti maailma pelastuu vain fossiilisten tuotteiden käytön lopettamisella ja niitä korvaavien uusiutuvien tuotteiden käytön edistämisellä.

Valtiontalouden kirstunvartijaksi lähtenyt keskusta intoutui nopeasti jakoleikkiin mukaan.

Lopputulos tiedetään. Hallituspuolueilla oli hetken hauskaa, mutta lasku jäi seuraavien hallitusten ja tulevien sukupolvien kuitattavaksi.

Ei siis ihme, että vihervasemmisto yritti vaalikeskusteluissa parhaansa mukaan kammeta huomion pois hallituksen onnettomasta taloudenpidosta.

Äänestäjät näkivät sumutuksen läpi. Kansalaisten enemmistö antoi hallituksen jakopolitiikalle tuomion. Siitä huolimatta seuraavan hallituksen tiestä tulee kivinen.

Marinin hallituksen malli oli ratkaista kiistat rahaa jakamalla ja velkaa ottamalla. Se ei enää käy.

Valtion talouden tasapainottaminen vaatii kipeitä ratkaisuja, jotka kirpaisevat kaikkia ja syövät väistämättä hallituksen kannatusta. Perussuomalaisten kipuilu on nähtävissä jo nyt, vaikka varsinaiset turnajaiset eivät ole vielä edes alkaneet.

Vaikeuskerrointa lisää, että taantuman korvalla keikkuvasta taloudesta ei ole välitöntä vetoapua luvassa.

Vaalien voittajaksi nousseen ja porvarihallituksen yhteen sorvaamista johtavan Petteri Orpon osaa ei todellakaan käy kateeksi.

Kirjoittaja on MT:n toimittaja.