Aineettomat investoinnit unohdettu

Eri mediat listaavat taas musiikin edellisvuosien suosioita. Lähdetieto kootaan eri tahoilta faktaksi, jossa yhtenevyyttä edustaa vain musiikkipäälliköiden ja valikoimaohjausten omat intressit. Sen yleisilme yhdistyy jonkinlaiseksi iskelmähenkiseksi pop- räpiksi, jota sitten kopioidaan suunnannäyttäjänä uusille tuotannoille.

Kauppa tai radiot eivät palvele yli 50-vuotiaita lainkaan, vaikka heitä on 2,1 miljoonaa. Aikuisväestä vain muutama prosentti edes osaa käyttää suoratoistoalustoja. Kuluttaja ei voi tehdä valintoja ja siksi koko musiikin markkinat oireilevat. Tämä alkoi jo 70-luvulla.

Aineettomat investoinnit ratkaisevat olemmeko hyvinvointi- vai banaanivaltio. Maailman koulutetuin kansa osaa tehdä innovaatiot, ohjel­mistot, sävellykset, pelit, elokuvat ja brändit, mutta niitä ei pystytä omistamaan. Vaikka rahoittajan on vaikea ymmärtää työprosessien arvoja, niiden rahoittamatta jättäminen on ollut suurin riski.

Hallitus on neuvoton työn ja elinkeinotoiminnan kehittämisessä, eikä pankkien rahalle synny kysyntää ja tuottoa. Siksi on kiireesti syytä siirtyä luontoa kuormittamattomaan uuteen talouteen ja myönnettävä yritysten tiedon arvo ja merkitys. Jos vauraus ja luonto ovat oikeasti agendoilla, on ylpeys poistettava lankeemuksen edeltä. Muuten jäämme IPR-talousmahtien siirtomaaksi.