Demokratiamme elää epävarmuuden aikaa

Maailma on nopeaa tahtia siirtymässä epävarmuuden aikaan. Vakiintuneetkin demokratiat näyttävät olevan herkkiä hylkäämään perinteiset mallit yhteiskuntiensa kehittämisessä.

Erikoista on, että Venäjältä tuttu epätotuuksien viljely mediassa on voinut toimia niin voimakkaasti myös vapaan median eturivin yhteiskunnissa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

Faktojen tarkistaminen ja valheiden paljastaminen tuntuisivat olevan vapaaseen tiedonvälitykseen perustuvan demokratian tärkein perusta, mutta mitä sitten, kun vääräksi osoitetuista tiedoista huolimatta britit äänestivät itsensä ulos EU:sta tai amerikkalaiset Trumpin presidentiksi?

Miksi ihmiset haluavat uskoa vääräksi osoitettua tietoa?

Taustalla voi olla eriarvoistuneessa yhteiskunnassa kasvanut kauna eliittiä ja vaurasta yläluokkaa kohtaan. Ilmiö ei kuitenkaan ole uusi, sillä onhan yläluokkaan aina suhtauduttu enemmän tai vähemmän kaunaisesti, kadehtien ja epäluuloisesti.

Moniarvoisessa yhteiskunnassa poliittiseen keskusteluun ei aiemmin kuitenkaan mitä vaan kannattanut syöttää. Poliittinen propagandakin perustui suureksi osaksi todellisuuteen, vaikkakin yksipuoliseen ja väritettyyn.

Ihmisten tapa ajatella ja muodostaa maailmankuvaansa on muuttunut. Yhtenä tekijänä saattaa olla viihdekulttuurissa tapahtunut muutos tosi-tv tyyppisiin ohjelmiin, joissa saa solvata ja nolata, kunhan pokka pitää. Yhdysvaltojen uusi presidenttihän esiintyy öykkärimäisesti pahimman luokan koulukiusaajan lailla, valehtelee törkeästi ja tuli kuitenkin valituksi presidentin virkaan.

Ilmiö on levinnyt sensaatiolehdistöstä iltapäivälehtien toimintaan, tosin lievempänä. Merkkejä klikkausjournalismista on myös laatumediana pidettyjen toimijoiden keskuudessa.

On demokratialle vaarallista, mikäli yleistyy tapa saada huomiota herättävä viesti liikkeelle ilman taustakommenttia ajoittamalla kommenttipyyntö niin, ettei sitä todennäköisesti siihen aikaan voi saada. Kun todellisuuden vastainen kohu on päivän saanut velloa, tarpeellinen lisätieto seuraavana päivänä joutuu selitys selitys -osastolle.

Tällainen kehitys huomioiden voimme vaan todeta, että helpolla meitä viedään. Leimaamalla parlamentit ja hallitukset petollisiksi oman edun tavoittelijoiksi ja kansan kurittajiksi media pystyy nostamaan kansalaisissa vihan tunteeseen pohjautuvan vastustuksen niin, että ainakin valtaa pitävät poliitikot saavat mitä ansaitsevat, ja muulla ei niin väliä.

Pistämällä kaikki Iso-Britannian ongelmat EU:n syyksi ja haukkumalla omat poliitikot mainitulla tavalla, lehdet saivat hyvät mainosmyyntitulot, mutta ihmiset äänestivät Brexitin.

Valtamedian vastuu on paljon laajempi kuin vain vastuu lehtiyhtiön tilinpäätöksestä. Kansalaisen vastuusta en sano mitään.

Mitähän suomalaiset seuraavaksi vastustavat äänestäessään? Klikkausjournalismi kukoistaa täälläkin.