Uudet tuulet puhaltavat

Jari Tuukkanen on rakentanut Aeronavics SKYJIB-X4 -laitettaan aikaa ja rahaa säästämättä. 

Sami Karppinen esittelee parin sadan euron multikopteria. Halvimpien laitteiden ominaisuudet ovat rajalliset. 

Kuvauskopteri tarjoaa uusia mahdollisuuksia metsätalouteen. Ilmasta voi tarkastella tehokkaasti myös taimikonhoidon työjälkeä, kuten tässä kuvassa. Kuva: Samin savotta 

TEKSTI ja kuvat: Jouni Hirn

Karstulalainen Jari Tuukkanen ja kivijärveläinen Sami Karppinen valmistautuvat alkavaan ilmakuvaukseen. Olemme Kannonkoskella, missä on tarkoituksena kuvata Piispalan liikunta- ja nuorisomatkailukeskuksen rakennuksia ja miljöötä kauko-ohjattavalla kopterilla. Kuvia tarvitaan yrityksen markkinointiin.

Vaikka multikopterin kyydissä ei ole ihmisiä, lentoonlähtöön valmistaudutaan samanlaisella huolella kuin kyseessä olisi oikea helikopteri.

”Tämä on siinä mielessä kuin mikä tahansa ilmailulaite, että sen osat tulisi tarkistaa ja huoltaa määräajoin. Jos jotain rikkoutuu, varaosia voi joutua odottamaan viikkoja tai jopa kuukausia”, Jari Tuukkanen sanoo.

Tuukkasen kopterissa on kahdeksan potkuria. Laitteen lentoonlähtöpaino on yhdeksän kiloa, ja sillä pystyy kuljettamaan kuuden kilon painoista kameraa.

Vastaavaa tekniikkaa on Suomessa vain muutamassa multikopterissa.

Hämähäkkimäinen laite kiinnostaa paikalle osuneita ihmisiä. Muutamassa minuutissa sen ympärille on kokoontunut ihmettelijöiden rinki.

”Yleisin kysymys on, että paljonko toi maksaa”, Sami Karppinen naurahtaa.

Pian kopteri on ilmassa. Lain puitteissa sillä saa nousta 150 metriin, mutta paras ja näyttävin kuvakulma saadaan jo noin 15–20 metrissä.

”Ylemmäs mentäessä näkyy vain peltikattoja”, miehet toteavat.

Jari Tuukkanen toteaa, että perinteinen valokuva on kärsinyt inflaation viime vuosina. Ilmakuva tarjoaa ammattikuvaajallekin uusia elämyksiä, lähestymistapoja sekä mahdollisuuden lisätienesteihin.

”Valokuva otetaan yleensä ihmisen silmän korkeudelta. Kun kameran nostaa parikin metriä ylöspäin, on näkökulma täysin uudenlainen”, hän toteaa.

Kuusi vuotta ilmakuvauskoptereiden parissa puuhastellut Tuukkanen on erikoistunut multikoptereiden kehittämiseen ja rakentamiseen.

Hänen aloittaessaan Suomessa toimi vain kaksi multikopterilla kuvaavaa yritystä. Nyt niitä on kymmenkunta.

Ilmakuvauksessa on vain mielikuvitus rajana.

”Käyttömahdollisuuksia on rajattomasti. Koneeseen voi kiinnittää esimerkiksi lämpökameran ja etsiä kadonneita tai kaukolämpöverkon vuotokohtia”, Tuukkanen kertoo.

Sami Karppinen tähdentää, että perinteinen ilmakuvaus ja kauko-ohjattavalla kuvauskopterilla tehtävä kuvaus ovat enemmän toisiaan täydentäviä kuin keskenään kilpailevia kuvausmuotoja.

Piispalan matkailukeskus on tilannut myös perinteistä ilmakuvaa, joka otetaan helikopterista. Tuukkasen ja Karppisen tehtävänä on kuvata rakennuksia ja aluetta lähempää kuvauskopterilla. He pääsevät ilmakuvauskopterilla paikkoihin, joihin isolla kopterilla ei ole mitään asiaa.

Multikopteri on vanha keksintö. Ensimmäiset mallit kehiteltiin jo ennen toista maailmansotaa. Nykyisin ne ovat kaikkien ulottuvilla.

Suomalaisten kauppojen hyllyille kevytkopterit ilmestyivät noin viisi vuotta sitten. Halvimman kopterin saa varastomyymälästä tai verkkokaupasta alle satasella. Ammattilaisten vehkeisiin uppoaa helposti viisinumeroisia summia.

Halvallakin laitteella voi saada hyvällä säällä napattua valokuvan, mutta vaativissa kuvaustehtävissä niiden lento-ominaisuudet ovat rajalliset.

”Laitteita on selkeästi kahdenlaisia: leluja ja ammattilaisille suunnattuja. Samalla kun lelujen hinnat ovat laskeneet, ammattilaisvehkeiden hinnat ovat nousseet huimasti”, Jari Tuukkanen selventää.

Lentämisen ja valokuvaamisen yhdistäminen haastaa kokeneenkin kuvaajan.

”On hallittava monia osa-alueita. Kuvaamisen ja lentämisen lisäksi on osattava ylläpitää kopterin tekniikkaa ja siihen liittyviä tietokoneohjelmia.”

Karppisen mielestä ilmakuvaa tulisi käyttää harkiten, koska se ”kuluu” nopeasti. ”Olin aivan innoissani, kun sain ensimmäisen oman kopterin vuosi sitten. Alussa kuvasin paljon kotitaloani, mutta kuviin turtui nopeasti.”

Ilmakuvaukselle ei ole vielä Suomessa erityistä lainsäädäntöä. Korkeusmääräyksen lisäksi laki kieltää kauko-ohjaimen näytön kautta ohjaamisen ammattikäytössä: Kopteriin on säilyttävä visuaalinen näköyhteys.

Useimmissa laitteissa on automatiikka, jonka avulla kopteri osaa palata ja laskeutua lähtöpaikkaansa.

”Monilla harrastajilla on harhakäsitys, että kopteria ei tarvitse osata lentää manuaalisesti. Automatiikan seotessa laite saattaa hetkessä kadota näkyvistä, jolloin sille voi sanoa hyvästit.”

Karppinen ja Tuukkanen uskovat alan tulevaisuuteen. Kevytkopteri on heidän mielestään lyömätön apuväline myös maa- ja metsätaloudessa.

Kaksikko tarjoaakin apuaan esimerkiksi metsän kasvutilanteen kartoitukseen.

Tarvittava tietotaito löytyy omasta takaa: Karppinen on koulutukseltaan metsätalousinsinööri ja Tuukkanen kopterikuvaustekniikan ekspertti.

Ongelmana on, että asiakkaat eivät vielä tunne kuvauskoptereiden mahdollisuuksia ja tekniikkaa. Sen vuoksi he eivät aina ihan tarkkaan tiedä, mitä ovat tilaamassa.

”Markkinoidessani ilmakuvauspalveluja olen huomannut, että monet luulevat että tulen leikkimään jollain lelulla taivaalle. Usein asiakas yllättyy lopputuloksesta.”

Vaikka Karppinen ja Tuukkanen ilmakuvaavat ammattimaisesti, on liikkeelle panevana voimana harrastus ja pikkupoikamainen into.

”Ei tällä vielä rikastumaan pääse, koska rahat menevät uusiin laitteisiin. Viime syksynä kasasimme palkkaamani teknikon kanssa kahdeksanmoottorisen kopterin ja saimme puolessa tunnissa aikaan kolmen tuhannen euron vahingon. Lopulta soitin hiilikuitukappaleita kädessäni Jarille, että nyt tarvitaan apua”, Karppinen muistelee.

Tuukkaselle uuden keksiminen ja rakentaminen on koko homman suola.

”Kymmenen vuoden päästä me naureskellaan, kuinka alkeellisilla vehkeillä sitä tulikaan kuvattua ja lennettyä”, hän naurahtaa.